Sihteerikköanarkiaa

Jäin tänään töihin hieman pidemmäksi aikaa ja kuljin eri reittejä, joten tämä päivä ei tuo tullessaan jännittävää kuvaa alati muuttuvasta J:n ja T:n suuntakyltistä. Sen sijaan keitin kakkukahvit, yksi tyyppi heitti vähän huulta ja käänsin lisää tekstiä.

Nyt tiedän mitä on englanniksi t-pollari ja laiturin reunaparrun puusuojus. En ole joviaalilla tuulella tänään, joten te ette saa tietää. Sen sijaan voin heltyä kertomaan teille yhden hyödyllisimmistä englanninkielen sanoista. Kengännauhojen päissä olevien muovijuttujen nimitys on englanniksi aglet. Muistan tämän ikuisesti, koska en ole koskaan joutunut käyttämään sitä missään.

Sain tänään play.comista Nick Draken elämänkerran, jonka ensimmäisillä sivuilla kerrotaan vuodesta 1911 ja Titanicin uppoamisesta. Vielä ei ole selvinnyt, miten se liittyy Nick Drakeen. Minua ei oikeastaan haittaa, vaikka kirja olisi huono, sillä sen lukemisen ydinajatus on kaihoisasti huokailla ja murehtia sitä, että niin hyvä mies kuoli niin aikaisin.

Murheellista on sekin, ettei kukaan ole keksinyt aikakonetta, jolla voisin matkustaa vuoteen 1970 ja mennä naimisiin Nick Draken kanssa. Muuttaisimme asumaan idylliseen puutaloon Englannin maaseudulle ja ostaisimme porsaita. Siellä Nick soittelisi minulle kitaralla hempeitä rakkauslauluja samalla kun laittaisin meille herkullista oman kasvimaan antimista tehtyä ruokaa. Ja omista porsaista tehtyä pekonia. Se vasta olisi elämää, se.

Lopuksi haluaisin vielä todeta, että älkää antako ylimääräisiä töitänne sihteerikköjen tehtäväksi. Meillä sihteeriköillä on valta yhdistää kaikki puhelut ihan mihin huvittaa, joten on hyvin helppoa pistää joku tekemään sihteerikön työ ja väittää sitä vahingoksi.

Työssä vallitsevan tylsän ilmapiirin takia en voi purkaa perjantaihysteriaani, joten voisin aiheuttaa kaaosta yhdistämällä puheluita väärin ja juottamalla muille työntekijöille salaa kofeiinitonta kahvia. Tai jotain superjekkukahvia. Tsihih.

Tilannekatsaus

No niin, ja rakkaus on rikki - riekaleina suorastaan. Toisaalta se on vain paperia, nimikirjaimet ovat satunnaisesta sateesta huolimatta säilyneet leviämättä, joten ehkä lempipariskunnallamme on vielä toivoa.

Vastapäisen talon kolmannessa kerroksessa asuu mies, joka on polttanut taukoamatta tupakkaa kohta noin puoli tuntia. Luulen, että hän näkee asuntooni ja vilkuilee, kun soitan kitaraa ilman housuja jalat pöydällä. Joten laitoin housut jalkaan ja menin tupakalle irvistelemään.

Tänään sain töissä englanniksi käännettäväksi puolensivua kestopuulaiturin kiinnitysohjeita. Tiedättekö, mikä on englanniksi kuumasinkitty kiinnite? Voin kertoa teille. Se on hot dipped galvanised fastener. Kestopuu puolestaan on impregnated timber. Ponttonäärin (kuten olen päättänyt suunnittelijoitamme nimittää) ei tarvinnut kuitenkaan korjata tai täydentää jokaista kääntämääni lausetta, joten luulen että käännöstyöni oli huikea menestys.

Satunnaisia huomioita

Tällaiseen kyltintapaiseen törmäsin työmatkalla. Äkkivilkaisemalta voisi kuvitella, että ketään ei ole kiinnostanut kummemmin se, miltä kyltti näyttää tai osaako kukaan paikan päälle.

Kuitenkin nämä käsin kirjoitetut nimikirjaimet ja sydän varmasti symboloivat suhteen luonnollisuutta tässä kylmässä maailmassa. Sydän on lisäksi sijoitettu ylöspäin osoittavan nuolen keskiosaan, mikä varmasti tarkoittaa rakkauden jatkuvuutta.

Ehkä joku on jopa ripustellut kadun varteen satunnaisia nuolen kuvalla varustettuja A4-liuskoja, jotka ovat sattumalta johtaneet juuri tämän pariskunnan hääpaikalle, ja nimikirjaimet on lisätty vasta jälkeenpäin. Heidän suhteensa on siis suorastaan kohtalon sinetöimä!

Toisaalta nuoli ja liikennemerkkipylväs ovat molemmat melko fallisia symboleja. Olisiko tässä kenties perehdyttävä hääparin lapsuuteen ja äiti-suhteisiin? Ehkä kyseessä on homopari? (Homoushan muuten uuden tutkimuksen mukaan johtuu ei-miehisestä vasta-aineesta, jota äidin immuunijärjestelmä erittää raskauden aikana. Jopa 994 kanadalaismiestä on osannut kertoa saaneensa äitinsä kohdussa anti-mies-ainetta.)

Luuletteko, että tuo nuoli on tehty PowerPointilla?

Olen sitä mieltä, että ilmeisesti naimisiin menossa olevan pariskunnan molemmat osapuolet ovat kirjanpitäjiä ja he pukeutuvat pastellinvärisiin vaatteisiin.

En tiedä miksi tämä oli kuvattava, mutta minua jotenkin nauratti, kun näitä lepatti katujen varsilla useampikin täysin rutussa ja rumannäköisinä.

Otan kuvat avukseni, kun me kiireiset sihteeriköt emme ehdi niin kovin kirjoittelemaan kansalaisjournalismin helmiä kuten normaalisti. Ja kun on tuo uusi kee kolome kamera intter webbi puhelin.

Juhannusterveiset

Juhannuksen jäljiltä minulla on rikkinäinen vessanpönttö, katkennut sandaalin hihna ja monta kertakäyttögrilliä. Tutkijaryhmämme haluaa kiittää paikalla olleita ja Alppipuistoa. Yllättävän moni muukin oli hoksannut lähteä juhannuspäivänä Linnanmäen huvipuistoon, siitä kiitoksia ei heille heru.

Tuntuu siltä, että puolet omaisuudestani on hajonnut ja päätä särkee, mutta se johtuu varmasti enemmän maanantain läheisyydestä kuin menneestä viikonlopusta.

Olen saattanut käsitellä tätä asiaa aiemminkin, mutta haluaisin kertoa teille rakkaasta naapuristani, joka asuu oikeastaan kokonaan eri rakennuksessa, mutta hänen ikkunansa on sisäpihan toisella puolella minun ikkunaani vastapäätä, katutasossa, kuten omanikin.

Ilmeisesti tämä henkilö on jonkinlainen talonmies tai isännöitsijä - ei kuitenkaan se sama, joka terrorisoi keväisin aamu-uniani raaputtamalla lapiolla asfalttia ikkunani alla. Kesäisin hänen lempihuviaan on viettää vähintään lauantai- ja sunnuntaipäivät sisäpihalla tovereidensa ja naishenkilön kanssa, joka on joko hämmentävän läheinen tytär tai hämmentävän nuori tyttöystävä.

Tällaiseen kesäpäivän viettoon liittyy oleellisesti kaiuttimien raijaaminen ikkunalaudalle ja huonon iskelmämusiikin huudattaminen. Harvoin näkee varhaiskeski-ikäistä uusnatsin näköistä tatuoitua heteromiestä niin innoissaan Virve "Vicky" Rostin kappaleesta Sata salamaa. Vaihtoehtona minulla on täten kuunnella iskelmämusiikkia tai sulkea ikkuna ja kuolla tuskallisesti kuumuuteen ja hapenpuutteeseen. Viime aikoina olen valinnut jälkimmäisen. Hyvä vaihtoehto on tietysti myös paremman musiikin huudattaminen tilanteen vaatimalla äänenvoimakkuudella. Odotan innolla, että sisäpihan julkisivuremontti etenee vastapäiseen taloon.

Sama henkilö omistaa myös lauman luonnevikaisia mäyräkoiria, jotka juoksentelevat vapaasti sisäpihalla ja ne tulisi ampua.

Huomenna on töissä tärkeä päivä. Oikea sihteerikkömme lähtee lomalle, joten kuuden päivän huikean perehdytyksen jälkeen minun pitäisi viikon ajan osata hoitaa homma yksin. Toivon, ettei kukaan pyydä yhdistämään kännykkänumeroihin. Ahistaa vähän.

Huomenna firmaan tulee lisäksi käymään supertärkeitä vieraita New Yorkista ja Dubaista, joten kaikkien tulee olla siivosti pukeutuneita ja siivosti käyttäytyviä. Ajattelinkin heti vieraiden saapuessa kaatua tuolillani työpisteeni taakse, kaataa kahvit heidän rinnuksilleen ja lennättää kaiken kirjanpidon ikkunasta ulos lumisateen lailla. Pieni slapstick antaa varmasti asiantuntevan kuvan yrityksestämme.

Juhannuksen kunniaksi tutkijaryhmämme tarjoaa itse otetun kännykkäkamerakuvan allekirjoittaneesta: olkaa hyvät, ja ei kun stalkkaamaan!

Sihteerikkönä ponttoonifirmassa, eli pohjaton tissihuumorin lähde

Oltuani useita kuukausia tekemättä mitään olin sitä mieltä, että pitäisi päästä tekemään töitä muistakin syistä kuin rahantarpeesta. Nyt kaksi päivää työskenneltyäni olen tullut siihen tulokseen, että kyllä se sittenkin on se rahantarve, joka motivoi.

Ensimmäinen työpäivä oli hektinen ja yhdistelin puheluita väärin. Koko ajan hävetti jo valmiiksi, kun tiesin pian mokaavani jotain. Onneksi minun ei tarvitse tietää yrityksen tuotteista (ponttoneista) mitään, painelen vaan puhelimessa olevia nappuloita. Ja kahvia keitän myös.

Yksi myyntimiehistä puhui asiakkaalle väheksyvään sävyyn: "Kun meil on tää uus vaihde. Kuuntelinkin tässä, että se yhdistää väärin." Kannattaa kuulkaas varoa kenelle vittuilee. Jonain päivänä yhdistän kaikki puhelut juuri hänelle. Jos vain muistaisin nimensä.

On tämäkin sitten. Töistä kun pääsee, niin heti seuraavana päivänä pitää mennä uudestaan. Kuka idiootti tämänkin on keksinyt? Mieluummin istuisin puistossa ja söisin mansikoita.

Päivän muihin aiheisiin: krapula. En oikeastaan jaksa kertoa siitä sen enempää, mutta tiedättepähän sitten, jollette jo arvanneet.

Tutkijaryhmämme diggailee ja suosittelee painokkaasti tänään:
-krapulaan: Sufjan Stevens ja Iron & Wine
-muihin tiloihin: Wolfmother

Minä taidan laittaa musiikin kovemmalle ja mennä suihkuun. Muuhun en nyt pysty, sori, jätkät.

Hard cock hallelujah!

Olen tässä viime aikoina naisellisesti käynyt shoppailemassa ja se on kuulkaas hikistä hommaa näillä keleillä. Minusta tulee sihteerikkö, joten tarvitsen tietysti kaikkia sääreviä hameita sun muita. Vastailen sitten puhelimeen ihmisille, jotka haluavat ostaa ponttooneita.

Shoppailun lomassa kiinnitin huomiota lukuisiin katukuvassa näkyviin mainoksiin, joissa oli sanat "hard" ja "hallelujah", sitten välissä sana, joka melkein rimmaa rockin kanssa, mutta ei ihan. Esso mainostaa hot dogeja sloganilla Hard dog hallelujah. Pepsin mainoksissa sanotaan Hard drink hallelujah. Nokkeluudelle ei näy loppua.

Hard drink hallelujah? Hei, jätkät, ette oo tosissanne!
"Eiku sä et nyt vaan hiffaa ku tää on silleen tosi dynaaminen ja monitasonen... tajuuksä niinku soft drink mut se onki hard! Sit se on vähän ku se Lordin euroviisubiisi, kelaa! Voi däämn unohdin tyystin faksata ne lontoon paperi.t" -Pepsin lippatukkainen mainosmies Dressmanin puvussa (kävelee poispäin hidastetusti.)

Olen toki sanaleikkien ylin ystävä (Neuvostoliitto olisi pysynyt kasassa tovEri-Keeperillä hohohahahahahahahaa), mutta tämä on jo typerää. Lordi pitäisi kieltää! Terv. nimim. Suomen huolestuneet äidit.

Pizzanjääkaappiinlaittamismusiikkia

Olin lauantai-iltana juuri aloittelemassa blogimerkintää siitä, kuinka elämäni ei ole yhtään niin jännittävää, kuin voisi kuvitella. Sitten lähdinkin baariin. PA:kin blogaa jotain kännijuttuja ni kerta.

Ja heräsin toverini luota hänen viritysmittari taskussani, kun ensin olin hävittänyt vessan avaimen ja paininut nurmikolla niin, että nenäni on vieläkin kipeä. Toinen toveri nukkui minun asunnossani 300 metrin päässä.

Jatkot aamuyöstä kitaran kanssa Alppipuistossa, pullo rommia ja tilanteeseen sopimattoman hyvää valkoviiniä.

Väitti, ettei osaa yhteislaulukappaleita, mutta Oasiksen Wonderwallhan sitten irtosi kyllä. Se on sentään kaikkien yhteislaulukappaleiden äiti. Kaikki sen osaa, vaikka itselläni on aina vaikeuksia muistaa missä järjestyksessä ne noin kaksi sointua tulevat. Imaginen sanoja ei muistettu millään, niin laulettiin sitten sama säkeistö monta kertaa.

Kaverin viritysmittarin varastaminen oli ensiarvoisen tärkeää jossain vaiheessa iltaa - en tosin muista miksi. Yritin sulkea vessan ovea ja avain irtosi, enkä saanut sitä enää takaisin. Laitoin sen johonkin mielestäni hyvin loogiseen paikkaan, mutta aamulla kukaan ei löytänyt sitä. Vessan oveakaan en muuten saanut kiinni.

Mut siis mä en kyl oo oikeesti mikään vasemmistolainen!

Minä tapasin eilen ihan oikean luonnonvaraisen kokoomuslaisen - tyhmän ja humalaisen kokoomuslaisen. En tiedä mistä mokoma oli tarttunut toverini lahkeeseen, mutta siitä ei kyllä päässyt eroon edes voimakkaasti ravistelemalla.

-Siis ette kai te oo jotain... vasemmistolaisia!

Minä olen sitä mieltä, että jos on tyhmä ja humalainen kokoomuslainen, joka parhaansa mukaan yrittää esitellä tissejään, jotka kiinnostavat poikkeuksellisen vähän jopa seurueen heteromiehiä, ei pitäisi oikeastaan tehdä mitään ikinä - etenkään puhua.

-Mut siis kelatkaa millasia komplekseja miehillä on niiden moloista! Tsihih tirsk.
-No en mä itse asiassa taida tuntea yhtään miestä, jolla ois joku erityinen kompleksi siitä...
-Ilmeisesti teillä siellä vasemmistolaispiireissä sit ei oo sellast!

Eniten pidän ihmisistä, jotka elävät täysin eri maailmassa keskustelukumppaneidensa kanssa, mutta eivät millään ymmärrä sitä itse. Yritin kovasti olla ihmisiksi.

-Must ois siistiä suunnitella joskus dildo!
-Ok.
-Oho... oliks tää nyt taas sellanen juttu mitä ei pitäis sanoa ääneen!
-Eiku ketään ei vaan kiinnosta

Meillä vasemmistolaispiireissä kato ollaan aika villejä ja silleen seksuaalisesti vapautuneita, että meillä on isompia dildojakin kuin teillä siellä kokoomuspiireissä. Ei meitä teidän kitukasvuiset kokoomusdildot niin hetkauta.

-Vitsi oon niin kateellinen noista sun tisseistä! Saanko kokeilla niitä! Siis mä oon kyl täysin hetero.

Mutta hei noi sun lesbokokeilujutut on kyllä aika kreisejä, kerro ihmeessä lisää ja muista aina huomauttaa, että oot kuitenkin sit hetero. Se on hirveen tärkeetä, ettei mun sisäinen vasemmistolaislesbo ota mua valtaansa ja pistä syöksymään pää edellä noiden sun ihanien jakkupuvusta ulos pyrkivien kokoomustissien kimppuun.

-Siis miehet on just tollasii...

Ei kato ku meillä täällä vasemmistolaispiireissä on silleen vapautuneet sukupuoliroolit, et oikeestaan miehet ei oo tollasii. Ne on enemmän tällasii. Ja kaikilla vasemmistolaisnaisilla on kainalokarvat. Mut siis älä käsitä väärin, mä oon kyl täysin hetero, vaikka ei meillä vasemmistolaispiireissä niin välitetä noista seksuaalisista suuntautumisistakaan... saanko kokeilla sun tissejä?

-Siis minkä ikäsii te oikein ootte? Mä tunnen itteni niiiin vanhaks.
-Minkä ikänen sä sit oot?
-No mä oon kuule kolkyt!
-Ei vittu sä oot vanha!

Oho, oliks tää sellanen juttu mitä ei ois pitäny sanoo ääneen! Mut meillä kun täällä vasemmistolaispiireissä ollaan niin villejä ja ihan kreisejä (puhutaan joskus dildoistakin!) ni helposti siinä tuntee ittensä sit vanhaks... Mut siis mä oon kyl täysin hetero!

Maailmassa on jotain vikaa

Jos aloitan tämän sanomalla "Ei millään pahalla" niin kaikki on ok, eiks vaan? Mutta jumalauta, jätkät! Mitä helvetin hommaa se on kosia blogin välityksellä, kysyn vaan! Ampuisin ilmakiväärillä jalkaan, jos joku tosissaan kosisi internetitse julkisesti. Mieltymyksensä kullakin, tietysti, mutta siis apua.

No kivat niille sitten vissiin.

-Kulta, koodasin sulle tällasen animoidun 3D-vihkisormuksen.
-Ihanaa, rakas, mä tein sulle tällasen flash-animaatiovihkivalan.
-Aah lääh
-Jes, beibi, huuda mun IP-osotetta!

Sitten näitä deitti-ilmoituksia ympäri blogistaniaa. Minä en ymmärrä, en.

En mie kehtaa linkkailla näihin, pahoittavat mielensä kuitenkin.

Minä olen vihainen nuori nainen

Että hyvää jeesuspäivää vaan taas, paskiaiset. Kristityt ovat pilanneet elämäni. Ensin joku vitun helatorstai ja sitten helluntai. Eikä heilaa! Ja hirveä krapula! Kaupat kiinni! Olin vähällä tappaa itseni, mutta kebab pelasti minut. Minkä takia näitä typeriä päiviä edes vietetään? Viettääkö näitä joku? Helluntailaiset menevät kirkkoon helluroimaan ja sen takia minä en saa pekoniaamiaista. Mokomat kanaljat.

Da Vinci -koodi ei voi mitenkään vetää vertoja sille salaliitolle, jonka aion tästä kehittää. Kuulin väärin, että Conan O'Brien Showssa olisi tänään ollut musiikkivieraana Morrissey, mutta lavalle ilmestyikin Alanis Morrissette. Sekin on varmasti kristittyjen syytä. Mokoma hevosennaamainen herkänvahva ja vahvanherkkä uliseva akka. Lapiolla naamaan!

Suklaakakkuni oli menestys pikkusiskon lakkiaisjuhlissa. Seikkailin villisti ja jäin paikan päälle hengailemaan siskon kavereiden kanssa. Kaikki oli hyvin espoolaista ja oli poistuttava Helsingin puolelle baariin. Olenko joskus maininnut, että vihaan Espoota?

Liikennevaloissa paikallaan hölkkääjä

Kiitos Elisa, korjaustöiden takia en saanut tänään lähetettyäni CV:täni ihan lupaavaan työpaikkaan, sillä heidän sähköpostinsa ei toiminut. Lisäksi faksi ei toiminut. Olisin laittanut CV:n kotisivuilleni mahdollisen tulevan työnantajan haettavaksi, mutta serveri oli alhaalla. Lisäksi lemmikkikirjekyyhkyni oli kanarialla lomailemassa ja naapuri kusi ikkunasta alas nuotioni päälle, kun yritin lähettää savumerkkejä.

Pikkusiskoni mielestä äitini on pilannut hänen ylioppilasjuhlansa, sillä hän ei suostunut maksamaan siskoni solariumia. Lauantaihin mennessä minäkin olen varmaan jo moneen kertaan pilannut siskoni elämän ja ylioppilasjuhlat. Kuka on vaihtanut elämäni teinielokuvaan?

Olen keksinyt uuden harrastuksen. En harrasta sitä, mutta olen keksinyt sen. Jos olisin vähemmän imagotietoinen, menisin tuohon Sturenkadun ja Porvoonkadun risteykseen hölkkäämään paikallani liikennevaloissa.

Kevytversio harrastuksesta olisi tavallinen rauhallinen kävelylenkki, jota voisi tehostaa reippaalla paikallaanhölkällä aina liikennevaloissa. Maksimaalisen hyödyn saavuttaisi kuitenkin liikennevalollisessa risteyksessä, jossa intensiivisen paikallaanhölkkäämisen jälkeen voisi muina miehinä ylittää kadun aina uudestaan.