26.11.06

Joulupukki, joulupukki

Tänään oli viimeinen tuote-esittelykeikkani ikinä, näin päätin. En osaa tai halua myydä ihmisille asioita, vaikka lasten kanssa piirteleminen ja ilmaiset lelut ovat ihan hauskoja. Tähän hintaan en kuitenkaan myy persoonallisuuttani, sielusta ei niin väliä.

Sain kuitenkin tietää, etteivät joulupukit saa enää ottaa lapsia syliin. Muutamakin lapsi olisi tullut syliin, mutta joulupukki joutui kieltäytymään. Onko typerämpää kuultu! Tämä pedofiilihysteria alkaa käydä hermoilleni. Pedofilia on toki huolestuttava ilmiö, mutta hyvin marginaalinen muihin suurempiin ongelmiin verrattuna. Pelkäisivät vaikka pimeää, siellä on sentään mörköjä.

Voisin perustaa jonkun kansanliikkeen, joka vastustaisi pimeyttä. Joululahjaksi unohdin toivoa maailmanrauhaa ja Big Brotheria pois televisiosta.

No ei tässä muuta sitten. Kuvautin itseni joulupukin kanssa. Saisitte nähdä, jos omistaisin skannerin. Tiedän, että teitä kiinnostaa. (En muuten päässyt minäkään syliin.)

25.11.06

Vantaa

Olen hiljattain tullut siihen tulokseen, että Vantaa on vielä kamalampi paikka kuin Espoo. Vantaalaiset ovat jotenkin vähemmän traagisia hahmoja kuin espoolaaiset keskimäärin, mutta paikkana vantaa on kammottava, ruma, kylmä ja ankea. Ja se nyt on ihan sama mistä reittioppaasta ja aikataulusta kulkuyhteytensä katsoo. Vantaalla joutuu aina odottamaan bussia puoli tuntia vähintään ja se joka muuta väittää, ei tiedä elämästä mitään.

Toinen asia, mikä on ihan perseestä on delfiinit. Minä en pidä delfiineistä vähääkään ja suhtaudun delfiineistä pitäviin ihmisiin suurella varauksella. Yrittäkääpäs vaan tulla kertomaan kuinka hengellisiä, virtaviivaisen hienoja ja älykkäitä elikoita delfiinit ovat. Lyön lapiolla naamaan välittömästi.

Delfiinit ovat ensinnäkin helvetin rasittavia. Jos tuttavapiirissänne olisi - ja saattaa ollakin - ihmismuotoinen delfiini, niin hermonne menisivät ihan varmasti vietettyänne vartin sellaisen riemuidiootin kanssa. Hyppisi koko ajan ja ääntelisi kimeästi. Ei sellaista voi kukaan kestää. Lisäksi epäilen, että delfiinit ovat oikeasti vittumaisia.

Haluaisin vielä lisätä, että Big Brother on ohjelma tyhmistä ihmisistä tyhmille ihmisille ja täten ihan totaalisen perseestä. Mahdollisesti syvemmältä sieltä, kuin delfiinit. MIKSI TE KATSOTTE SITÄ PASKAA!

Tällainen päivä tänään.

22.11.06

Rahasta ja ruuasta

Koska olen Suomen nopein tenttiinvastaaja, minulle jäi näin aamupäivästä muutama tunti luppoaikaa. Voisin käyttää vapaa-aikani toki hyödyllisemminkin, mutta ajattelin sen sijaan puhua teille vähän ruuasta. Kuukausittainen äkkiköyhtymiseni on tullut tässä kuussa ennen aikojaan ja olen taas alkanut miettiä paljon puhutun opiskelijaruuan huonoja ja huonoja puolia. Aivan, siinä on pelkästään huonoja puolia.

Minä arvostan hyvää ruokaa ja vihaan einesruokia. Pidän ruuan laittamisesta ja kiinnitän huomiota siihen, mitä kaupasta ostan. Perinteisesti opiskelijaruokana pidetty makaroni ketsupilla (ja tonnikalalla tai ilman) ei rehellisesti sanottuna kutkuta makuhermojani, kuten eivät nuudelit valmismaustepusseineenkaan.

Jos asiaa vähän vaivautuu ajattelemaan, ei tonnikala oikeastaan ole mitenkään erityisen halpaa tai astetta parempi ja vaihtelevampi perusruoka mitenkään erityisen kallista. Toki, jos pitää kovasti ketsupista ja tonniakalasta, sitä varmasti ihan ilolla syö, mutta se ei kuitenkaan ole opiskelijankaan ainoa vaihtoehto, ihan tosi.

Esimerkiksi perunasta saa vaikka mitä kivaa, eikä se maksa juurikaan mitään. Lisäksi vaikka kolmen kanankoiven ostaminen kolmella eurolla saattaa tuntua kalliimmalta kuin euron tonnikalapurkki, mutta kanastahan riittää tässä tapauksessa kolmeen ateriaan, kun tonnikalasta vain yhteen. Eikä esimerkiksi riisikään maksa käytännössä mitään, joten yhden aterian hinnaksi tulee alle kaksi euroa vaikka viipaloisi vitamiineiksi kylkeen vielä yhden tomaatin.

Tai miten olisi vaikka spaghetti bolognese? Tai lihakeitto. Tai uunimakkara perunamuusin kera. En ole mikään matemaattinen nero, mutta edellä mainittujen ruokalajien hinta ei ateriaa kohden voi olla kovin paljoa enempää kuin tonnikalamakaronin. Ryhdistäytykää, uusavuttomat! Nouskaa barrikaadeille! Meidän ei tarvitse tyytyä pelkkään tonnikalaan!

Asiaa ajatellessani mieleeni nimittäin muistui muutamastakin paikasta lukemani (linkkien etsiminen meni liian vaikeaksi, luovutin) opiskelijaruokareseptit, jotka olivat kaikki jotain ihan hirveitä virityksiä. Siinähän ei sinänsä enää ollut kyse rahan puutteesta vaan viitsimisen ja ymmärryksen puutteesta sekä yleisestä kyvyttömyydestä. Henkilökohtaisesti syön mieluummin vaikka herkullisesti maustettua tomaattipohjaista linssi-peruna-kaalikeittoa kuin jotain epämääräistä juttua, johon sotketaan mitä lie tonnikalaa, hernekeittovalmistetta ja näkkileivän murusia. Ota näistä nyt sitten tolkkua.

(Ei sillä, etteikö sitä opintotukea voisi vähän nostaa, hei jätkät hei oikeesti pliis.)

19.11.06

Lepakoista ja kassahenkilöistä

Rahathan tässä loppuu ja terveys. Eilen oli Lepakkomiehessä soittamassa The Distortions. Ja rokkas, niinku. Kovasti minulle miesseuralaisiakin halusi tarjoutua, mutta kieltäydyn kohteliaasti ja myöhemmin juoksin karkuun.

Viime aikoina olen lähinnä katsonut We Are The Worldin musiikkivideota tunteellisen krapulan vallassa. Tänä aamuna minulla heräsi myös äidillisiä tunteita paria miljoonaa lepakkoa kohtaan, kun niistä jotkut yli-innokkaat nuoret miehet televisiossa kertoivat. Ne oli niiiiin söpöjä. Lepakkojuttujen jälkeen tuli joku jo ärsyttävän lälly ohjelma eläimiä pelastavista tyypeistä. Inhotti.

[Tässä välissä nukuin viiden tunnin päiväunet.]

Haluaisin nyt ohjeistaa kaikkia suomen kassahenkilöitä! Jos harkitsette henkilöllisyystodistuksen pyytämistä asiakkaalta tämän ostaessa alkoholijuomia tai tupakkaa, niin kysykää sitten. Ei se voi olla kovin hankalaa. Alle 25-vuotiaalta on ihan sopivaa kysyä papereita ja yli 25-vuotiaat ovat siitä kuitenkin vain mielissään.

Toisinaan minun tekisi mieli näyttää henkilöllisyystodistus ihan oma-aloitteisesti, kun kassa pälyilee minua vähän väliä ja käy selvästi jotain sisäistä dialogia iästäni tiskin toisella puolella. Onko siinä jotain noloa, jos kysyy henkkareita eikä asiakas jääkään nalkkiin alaikäisyydestä? Eikö se nyt vähän niin kuin ole kassahenkilöiden toimeenkuvaan kuuluvaa? Minä en ymmärrä!

Ja tämä siksi, että olin juuri vähällä hermostua, kun Alepan uusi kassa päätti kysyä minulta henkilöllisyystodistusta vasta, kun olin sixpackini maksanut. Juoksin sitten hakemaan. Olisi vituttanut vähemmän, jos kassa olisi viitsinyt toimia normaalisti.

Minulla ei muuten tosiaan ole mitään sitä vastaan, että minulta kysellään henkkareita. Ei siinä varsinaisesti ole varaa ruveta nauramaan päin naamaa: "LOL mitä kelaat mä oon hei jo KAKSKYT YKS!" Toisaalta henkkareita kysyvä teoriassa luulee minua seitsemäntoistavuotiaaksi, enkä ole ihan varma mitä siitä pitäisi ajatella.

15.11.06

Muuten vaan

Vaikuttaako teistäkin siltä, että ihmiset piereskelevät julkisissa kulkuvälineissä nykyään enemmän kuin esim. kaksi vuotta sitten?

11.11.06

It's OK Not To Be Gay!

Koska Hurina asiaa ihmettelee, tutkijaryhmämmepä nyt selvittää kaikille miksi on ihan okei olla pitämättä useista ihmisistä. Tutkijaryhmällämme, nähkääs, on aiheesta paljon kokemusta ja seuraava teksti on pitkällisten empiiristen kokeiden ja kenttätutkimuksen tulos.

Jos teissä ei ole jotain perin kummallista henkistä vikaa, niin kovasti miettimällä voinette palauttaa mieleenne jonkun tilanteen, jossa olette kommunikoinut peräti epämiellyttävän henkilön kanssa. Ja siis ihan oikeasti, jos näin ei ole koskaan teille käynyt, niin painotan vielä: henkinen vika. Saatatte olla jonkinlainen sosiopaatti tai vähintään hippi.

Enkä minä nyt tarkoita sitä tunnetta, joka tulee, kun ääripositiiviseksi uudestisyntyneenä ääripositiivisesti järkeilee parhain päin: "kyllähän se huoritteli vieressä seisovaa vaimoaan siinä keskustelun lomassa ja kaivoi nenäänsä ja rääkkäsi terrierinpentua piikkilangalla, mutta kertoihan se myös ihan hauskan Pikku-Kalle vitsin ja varmasti on syvällä sisimmässään ihan hyvä kokki". Puhun nyt siitä välittömästä ja spontaanista tunteesta, joka aivoissa kirpoaa heti ensi kertaa henkilön kanssa kommunikoidessa. (Ja urputtavien pää-ääliöiden varalta haluan täsmentää, että tapaamansa ihmisen mielestäni toki voi myös kokea ns. tunnetasolla varsin hurmaavaksi tai esimerkiksi täysin yhdentekeväksi.)

No, tapauksissa, joissa henkilö kokee koiraa rääkkäävän ja nenää kaivavan keskustelukumppaninsa epämiellyttäväksi tai -- jos on mahdollisesti itse mieltynyt koiran rääkkäämiseen ja tähän toiseen oheistoimintaan, mutta vaimon huoritteluun ei niinkään -- yhdentekeväksi persoonaksi, on ehkä useidenkin ihmisten kannalta parasta välttää tulevia kohtaamisia tämän henkilön kanssa.

Siis ihan oikeasti, minusta ei palvele mitään tarkoitusta yrittää väkisin ystävystyä kaiken maailman nenänkaivelijoiden kanssa, jos ei vaikkapa ole vasta muuttanut uudelle paikkakunnalle, joka pääasiallisesti on nenänkaivelijoiden kansoittama. Tietysti myös, jos on mielestään liian vähän kavereita, tai mikään ei riitä, niin voi vapaasti yrittää väkisin ystävystyä, vaikka ei ihan heti tykkäisikään.

Henkilökohtaisesti en kuitenkaan ole vähään aikaan aktiivisesti kaivannut elämääni lisää tovereita, sillä nykyiset ovat varsin erinomaisia ja pidän heistä kovin. Minä en sitä paitsi ehdi tavata tarpeeksi usein edes niitä ihmisiä, joista pidän, joten miksi ihmeessä vaivautuisin viettämään aikaa jonkun vasta tapaamani nenänkaivajan kanssa ja yrittää olla tälle mukava, jos minulla ei ole siihen mitään velvollisuutta?

Haluaisin korostaa, että minusta on kuitenkin äärimmäisen typerää olla tahallaan epäkohtelias tai ilkeä henkilöille, jotka itse kokee tylsiksi tai jotenkin mielenköyhiksi. Riidan haastaminen tai päin naamaa haukkuminen ilman syytä (tai usein syynkään kera) ei palvele mitään sosiaalista tarkoitusta ja sitä tulee ehdottomasti välttää. Minusta henkilöllä voi olla ns. asennetta (kuten nuoriso nykyään asian ilmaisee) ilman, että on paska ja typerä asenne.

Sen sijaan ihmisten tai heidän hengentuotostensa haukkuminen, kun kyseessä oleva henkilö ei itse ole paikalla, on minusta inhottavaa ja ns. "selän takana paskan puhumista" vain silloin, kun kyseessä on puhujalle ehkä läheinenkin henkilö ja vieläpä sellainen, josta hän yleensä esittää pitävänsä. Jos ei ole mitään aiempaa suhdetta johonkin ihmiseen, sitä tuskin kannattaa aloittaa toteamalla, että: "vaikutatpa muuten tyhmältä kuin juustosämpylä!"

Lukioaikoinani säästin varmasti monta teinigoottia ennenaikaiselta viiltelyltä, kun tyydyin haukkumaan heidän mangatuherruksiaan koulutovereilleni teinigootin ollessa pois kuuloetäisyydeltä. Tällainen puolestaan usein huvitti minua ja koulutovereitani, eikä ketään vahingoitettu. Jos teinigootti olisi kysynyt rehellistä mielipidettäni hänen mangatuheros... tuherruksestaan, olisin varmasti muotoillut sanottavani haukkumisen sijaan rakentavaksi kritiikiksi. Tämänkin blogin suosiosta voimme kuitenkin päätellä, että ihmisten ja asioiden haukkuminen ja muu yleinen negatiivisuus on toisinaan ihan viihdyttävää.

Ja niin, minähän en ymmärrä deittailua ihan oikeasti, mutta eikös treffien tarkoituksena ole juurikin se, että tavataan henkilö, katsotaan millainen hän on, ja jos ei miellytä, tavataan sitten joku toinen henkilö ja unohdetaan tämä ensimmäinen. Ja kommentoidaan kavereille ehkä, että ihan mukava tyyppi oli mutta ei ymmärtänyt elämästä mitään ja haisikin pahalle.

Ovatko ystävät jotenkin seurustelukumppania vähempiarvoisia siten, että heihin eivät päde yhtä korkeat kriteerit? Ihmiset ovat kuitenkin paljon tärkeämpi osa monen elämää kuin muut satunnaiset asiat (esimerkiksi vessapaperi... no vessapaperi on aika tärkeää, mutta sanotaan vaikka omenat) , joten miksei heidän suhteensa voisi olla kriittinen samalla tavalla kuin monen muun asian suhteen? Se, että minusta Schizo-Blog on huono, mutta osaan älyllisellä tasolla arvostaa sen kirjottajan viiksiä, ei tarkoita sitä, että minun pitäisi lukea sitä.

(Kyllä minusta saa henkilön julkista hengentuotetta arvostella julkisesti! Luulen, että Schizo-Janne kestää sen kuin mies. En ota kantaa siihen, lasketaanko viikset julkiseksi hengentuotteeksi.)

5.11.06

Treffimeemi

Minut melkein haastettiin treffimeemiin, mutta melkein-haastaja oli yksi harvoista taannoisen merkintäni sävyn ymmärtäneistä, eikä kokenut haastamista hyväksi ideaksi. Ja hyvä niin.

En voisi kuvitellakaan julkaisevani deitti-ilmoitusta missään. Ensinnäkään en osaa kertoa itsestäni mitään. Toiseksi ilmoitukseen vastaisivat kuitenkin lähinnä kaikenlaiset kyvyttömät häviäjät, joista jonkun kanssa saattaisin erehtyä treffeille. Ja kolmanneksi: en kaipaa treffiseuraa.

Minä vastustan treffejä ylipäänsä. En pidä siitä ajatuksesta, että jonkun henkilön tapaamisessa olisi väkinäinen romantillinen vivahde, jos en edes tiedä, mitä ko. henkilöstä ajattelisin. Joku elämästäni enemmän perillä oleva voisi kuvitella, että olen joskus käynyt treffeillä, mutta kieltäydyn myöntämästä mitään - etenkään itselleni.

Uskon vakaasti siihen, että etenkin humalassa kannattaa mennä juttelemaan satunnaisille tuntemattomille tai puolituntemattomille kiinnostavan oloisille tai näköisille henkilöille ja pyytää puhelinnumeroita tai muuta vastaavaa. Siinähän ei ole muuta menetettävää kuin itsekunnioitus ja maine, jotka allekirjoittaneella ovat muutenkin vähän kyseenalaisia.

Jos tällaisesta jonkun mielestä kenties suorasukaisesta ja rohkeasta toiminnasta seuraa kommunikaatiota ja esimerkiksi kaljan- tai kahvinjuonnin merkeissä tapahtuvia kohtaamisia, ne eivät ole treffejä. Tämä siksi, että tapaamisia voi ehdottaa myös kiinnostaville ihmisille, jotka eivät ole silleen kiinnostavia, enkä jaksaisi joka kerta stressata siitä, seuraako tapaamisesta jotain sellaisia odotuksia. Sillehän en valitettavasti mitään voi, jos tapaamisen kohteella tästä kaikesta huolimatta on sellaisia odotuksia.

Noin muutenkin olen sitä mieltä, että kannattaa tutustua kiinnostaviin ihmisiin. Jos joku sitten sattuu olemaan huomattavan kiinnostava ja viehättävä, niin voi vaikka yrittää pussata jossain sopimattomassa tilanteessa, kaataa kahvit toisen syliin ja liukastua banaaninkuoreen. Jos tällaisen (sellaisen) huomion kohde on ns. ihan messissä, niin sittenhän kaikki on hyvin. Jos ei ole, kaikki on todennäköisesti hyvin taas parin viikon päästä.

Lisäksi olen yleisesti tiukkapipoinen ja nihkeä ämmä.