Sihteerikköanarkiaa

Jäin tänään töihin hieman pidemmäksi aikaa ja kuljin eri reittejä, joten tämä päivä ei tuo tullessaan jännittävää kuvaa alati muuttuvasta J:n ja T:n suuntakyltistä. Sen sijaan keitin kakkukahvit, yksi tyyppi heitti vähän huulta ja käänsin lisää tekstiä.

Nyt tiedän mitä on englanniksi t-pollari ja laiturin reunaparrun puusuojus. En ole joviaalilla tuulella tänään, joten te ette saa tietää. Sen sijaan voin heltyä kertomaan teille yhden hyödyllisimmistä englanninkielen sanoista. Kengännauhojen päissä olevien muovijuttujen nimitys on englanniksi aglet. Muistan tämän ikuisesti, koska en ole koskaan joutunut käyttämään sitä missään.

Sain tänään play.comista Nick Draken elämänkerran, jonka ensimmäisillä sivuilla kerrotaan vuodesta 1911 ja Titanicin uppoamisesta. Vielä ei ole selvinnyt, miten se liittyy Nick Drakeen. Minua ei oikeastaan haittaa, vaikka kirja olisi huono, sillä sen lukemisen ydinajatus on kaihoisasti huokailla ja murehtia sitä, että niin hyvä mies kuoli niin aikaisin.

Murheellista on sekin, ettei kukaan ole keksinyt aikakonetta, jolla voisin matkustaa vuoteen 1970 ja mennä naimisiin Nick Draken kanssa. Muuttaisimme asumaan idylliseen puutaloon Englannin maaseudulle ja ostaisimme porsaita. Siellä Nick soittelisi minulle kitaralla hempeitä rakkauslauluja samalla kun laittaisin meille herkullista oman kasvimaan antimista tehtyä ruokaa. Ja omista porsaista tehtyä pekonia. Se vasta olisi elämää, se.

Lopuksi haluaisin vielä todeta, että älkää antako ylimääräisiä töitänne sihteerikköjen tehtäväksi. Meillä sihteeriköillä on valta yhdistää kaikki puhelut ihan mihin huvittaa, joten on hyvin helppoa pistää joku tekemään sihteerikön työ ja väittää sitä vahingoksi.

Työssä vallitsevan tylsän ilmapiirin takia en voi purkaa perjantaihysteriaani, joten voisin aiheuttaa kaaosta yhdistämällä puheluita väärin ja juottamalla muille työntekijöille salaa kofeiinitonta kahvia. Tai jotain superjekkukahvia. Tsihih.