Pizzanjääkaappiinlaittamismusiikkia
Olin lauantai-iltana juuri aloittelemassa blogimerkintää siitä, kuinka elämäni ei ole yhtään niin jännittävää, kuin voisi kuvitella. Sitten lähdinkin baariin. PA:kin blogaa jotain kännijuttuja ni kerta.
Ja heräsin toverini luota hänen viritysmittari taskussani, kun ensin olin hävittänyt vessan avaimen ja paininut nurmikolla niin, että nenäni on vieläkin kipeä. Toinen toveri nukkui minun asunnossani 300 metrin päässä.
Jatkot aamuyöstä kitaran kanssa Alppipuistossa, pullo rommia ja tilanteeseen sopimattoman hyvää valkoviiniä.
Väitti, ettei osaa yhteislaulukappaleita, mutta Oasiksen Wonderwallhan sitten irtosi kyllä. Se on sentään kaikkien yhteislaulukappaleiden äiti. Kaikki sen osaa, vaikka itselläni on aina vaikeuksia muistaa missä järjestyksessä ne noin kaksi sointua tulevat. Imaginen sanoja ei muistettu millään, niin laulettiin sitten sama säkeistö monta kertaa.
Kaverin viritysmittarin varastaminen oli ensiarvoisen tärkeää jossain vaiheessa iltaa - en tosin muista miksi. Yritin sulkea vessan ovea ja avain irtosi, enkä saanut sitä enää takaisin. Laitoin sen johonkin mielestäni hyvin loogiseen paikkaan, mutta aamulla kukaan ei löytänyt sitä. Vessan oveakaan en muuten saanut kiinni.
Ja heräsin toverini luota hänen viritysmittari taskussani, kun ensin olin hävittänyt vessan avaimen ja paininut nurmikolla niin, että nenäni on vieläkin kipeä. Toinen toveri nukkui minun asunnossani 300 metrin päässä.
Jatkot aamuyöstä kitaran kanssa Alppipuistossa, pullo rommia ja tilanteeseen sopimattoman hyvää valkoviiniä.
Väitti, ettei osaa yhteislaulukappaleita, mutta Oasiksen Wonderwallhan sitten irtosi kyllä. Se on sentään kaikkien yhteislaulukappaleiden äiti. Kaikki sen osaa, vaikka itselläni on aina vaikeuksia muistaa missä järjestyksessä ne noin kaksi sointua tulevat. Imaginen sanoja ei muistettu millään, niin laulettiin sitten sama säkeistö monta kertaa.
Kaverin viritysmittarin varastaminen oli ensiarvoisen tärkeää jossain vaiheessa iltaa - en tosin muista miksi. Yritin sulkea vessan ovea ja avain irtosi, enkä saanut sitä enää takaisin. Laitoin sen johonkin mielestäni hyvin loogiseen paikkaan, mutta aamulla kukaan ei löytänyt sitä. Vessan oveakaan en muuten saanut kiinni.
lähettänyt Eräs Saara
2:30 ip.
2 kommenttia:
Olin joskus jatkoilla vieraisilla, joiden vanhanaikaisen vessan vesisäiliö oli katonrajassa ja narusta vedettiin vettä. Tiedäthän. No, en saanut asioimisieni jälkeen sitä vessaa vedettyä. Yritin monta kertaa turhaan ja sitten se vesi ilmeisesti loppui säiliöstä. Lähdin tämän episodin jälkeen jatkoilta varsin nopeasti.
Paskamaista [sanal. yritett.] on myös tulla paikalle anonyymin kommentaattorin jo poistuttua. Ja saada seuraavalta syyt niskoilleen.
Vahingon kierrätys lienee helpointa kierrätystä.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu