Lepakoista ja kassahenkilöistä
Rahathan tässä loppuu ja terveys. Eilen oli Lepakkomiehessä soittamassa The Distortions. Ja rokkas, niinku. Kovasti minulle miesseuralaisiakin halusi tarjoutua, mutta kieltäydyn kohteliaasti ja myöhemmin juoksin karkuun.
Viime aikoina olen lähinnä katsonut We Are The Worldin musiikkivideota tunteellisen krapulan vallassa. Tänä aamuna minulla heräsi myös äidillisiä tunteita paria miljoonaa lepakkoa kohtaan, kun niistä jotkut yli-innokkaat nuoret miehet televisiossa kertoivat. Ne oli niiiiin söpöjä. Lepakkojuttujen jälkeen tuli joku jo ärsyttävän lälly ohjelma eläimiä pelastavista tyypeistä. Inhotti.
[Tässä välissä nukuin viiden tunnin päiväunet.]
Haluaisin nyt ohjeistaa kaikkia suomen kassahenkilöitä! Jos harkitsette henkilöllisyystodistuksen pyytämistä asiakkaalta tämän ostaessa alkoholijuomia tai tupakkaa, niin kysykää sitten. Ei se voi olla kovin hankalaa. Alle 25-vuotiaalta on ihan sopivaa kysyä papereita ja yli 25-vuotiaat ovat siitä kuitenkin vain mielissään.
Toisinaan minun tekisi mieli näyttää henkilöllisyystodistus ihan oma-aloitteisesti, kun kassa pälyilee minua vähän väliä ja käy selvästi jotain sisäistä dialogia iästäni tiskin toisella puolella. Onko siinä jotain noloa, jos kysyy henkkareita eikä asiakas jääkään nalkkiin alaikäisyydestä? Eikö se nyt vähän niin kuin ole kassahenkilöiden toimeenkuvaan kuuluvaa? Minä en ymmärrä!
Ja tämä siksi, että olin juuri vähällä hermostua, kun Alepan uusi kassa päätti kysyä minulta henkilöllisyystodistusta vasta, kun olin sixpackini maksanut. Juoksin sitten hakemaan. Olisi vituttanut vähemmän, jos kassa olisi viitsinyt toimia normaalisti.
Minulla ei muuten tosiaan ole mitään sitä vastaan, että minulta kysellään henkkareita. Ei siinä varsinaisesti ole varaa ruveta nauramaan päin naamaa: "LOL mitä kelaat mä oon hei jo KAKSKYT YKS!" Toisaalta henkkareita kysyvä teoriassa luulee minua seitsemäntoistavuotiaaksi, enkä ole ihan varma mitä siitä pitäisi ajatella.
Viime aikoina olen lähinnä katsonut We Are The Worldin musiikkivideota tunteellisen krapulan vallassa. Tänä aamuna minulla heräsi myös äidillisiä tunteita paria miljoonaa lepakkoa kohtaan, kun niistä jotkut yli-innokkaat nuoret miehet televisiossa kertoivat. Ne oli niiiiin söpöjä. Lepakkojuttujen jälkeen tuli joku jo ärsyttävän lälly ohjelma eläimiä pelastavista tyypeistä. Inhotti.
[Tässä välissä nukuin viiden tunnin päiväunet.]
Haluaisin nyt ohjeistaa kaikkia suomen kassahenkilöitä! Jos harkitsette henkilöllisyystodistuksen pyytämistä asiakkaalta tämän ostaessa alkoholijuomia tai tupakkaa, niin kysykää sitten. Ei se voi olla kovin hankalaa. Alle 25-vuotiaalta on ihan sopivaa kysyä papereita ja yli 25-vuotiaat ovat siitä kuitenkin vain mielissään.
Toisinaan minun tekisi mieli näyttää henkilöllisyystodistus ihan oma-aloitteisesti, kun kassa pälyilee minua vähän väliä ja käy selvästi jotain sisäistä dialogia iästäni tiskin toisella puolella. Onko siinä jotain noloa, jos kysyy henkkareita eikä asiakas jääkään nalkkiin alaikäisyydestä? Eikö se nyt vähän niin kuin ole kassahenkilöiden toimeenkuvaan kuuluvaa? Minä en ymmärrä!
Ja tämä siksi, että olin juuri vähällä hermostua, kun Alepan uusi kassa päätti kysyä minulta henkilöllisyystodistusta vasta, kun olin sixpackini maksanut. Juoksin sitten hakemaan. Olisi vituttanut vähemmän, jos kassa olisi viitsinyt toimia normaalisti.
Minulla ei muuten tosiaan ole mitään sitä vastaan, että minulta kysellään henkkareita. Ei siinä varsinaisesti ole varaa ruveta nauramaan päin naamaa: "LOL mitä kelaat mä oon hei jo KAKSKYT YKS!" Toisaalta henkkareita kysyvä teoriassa luulee minua seitsemäntoistavuotiaaksi, enkä ole ihan varma mitä siitä pitäisi ajatella.
lähettänyt Eräs Saara
1:18 ip.
8 kommenttia:
28 vuoden kypsässä iässä se papereiden kysely alkaa pikkuhiljaa jo vituttamaan :)
Multakin kysyttiin kuule papereita tossa joku aika sitten.
Voi johtua siitä, että olin menossa teinihelvettiin teinilauman kanssa, mutta silti.
Yksi kauneimmista kohteliaisuuksista oli, kun kassa tutki henkilökorttiani useamman minuutin ajan - selvästikin vakuuttuneena siitä, ettei se mitenkään voinut olla väärentämätön.
Hei, minä olen 26-vuotias ja minulta kysytään papereita viiniostoksilla aika ajoin. Mitä minun pitäisi ajatella siitä, että vaikutan 17-vuotiaalta? Regressiivinen persoona kenties?
Minä olen vanha haaska, ja Alkossa kysytään papereja tämän tästä. Jokin aika sitten meinasin myös jäädä kapakin ulkopuolelle, jonka ikäraja hiimasi muistaakseni 9 vuotta minua nuorempien hujakoilla.
Välillä olen ajatellut toiveikkaasti tämän johtuvan nuorekkaasta (lue: kakaramaisesta) pukeutumisesta tai heleästä (lue: teinimäisen finnisestä) ihostani.
Handelin avulias setä kuitenkin paljasti, että heillä on jonkinlainen puolivirallinen politiikka kysyä kaikilta alle 25-vuotiaan näköisiltä henkkarpahvia näytille niinkuin noin varmuudeksi. Tämä tekee tilanteesta hieman vähemmän käsittämättömän.
Hupsuinta on kun pyytävät papereita, vaikka heille on juuri ojentanut luottokortin, joka vaatii 20-vuotisuutta.
Viimeksi kun kysyttiin Alkossa papereita, niitä ei ollut mukana. Sitten myyjä sanoi, että no kyllä se uskoo ilmankin. Olin vähän kummissani.
Mike
Minä olen 29-v. ja minulta kysytään papereita lähes aina. Kivaahan se on, mutta silloin hieman hymyilytti kun kysyjänä oli kirjastosetä, joka mietti laittaako minut nuoriso-osaston tietokonesaliin vai aikuisten...Että kirjastossakin vielä...
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu