Rahasta ja ruuasta

Koska olen Suomen nopein tenttiinvastaaja, minulle jäi näin aamupäivästä muutama tunti luppoaikaa. Voisin käyttää vapaa-aikani toki hyödyllisemminkin, mutta ajattelin sen sijaan puhua teille vähän ruuasta. Kuukausittainen äkkiköyhtymiseni on tullut tässä kuussa ennen aikojaan ja olen taas alkanut miettiä paljon puhutun opiskelijaruuan huonoja ja huonoja puolia. Aivan, siinä on pelkästään huonoja puolia.

Minä arvostan hyvää ruokaa ja vihaan einesruokia. Pidän ruuan laittamisesta ja kiinnitän huomiota siihen, mitä kaupasta ostan. Perinteisesti opiskelijaruokana pidetty makaroni ketsupilla (ja tonnikalalla tai ilman) ei rehellisesti sanottuna kutkuta makuhermojani, kuten eivät nuudelit valmismaustepusseineenkaan.

Jos asiaa vähän vaivautuu ajattelemaan, ei tonnikala oikeastaan ole mitenkään erityisen halpaa tai astetta parempi ja vaihtelevampi perusruoka mitenkään erityisen kallista. Toki, jos pitää kovasti ketsupista ja tonniakalasta, sitä varmasti ihan ilolla syö, mutta se ei kuitenkaan ole opiskelijankaan ainoa vaihtoehto, ihan tosi.

Esimerkiksi perunasta saa vaikka mitä kivaa, eikä se maksa juurikaan mitään. Lisäksi vaikka kolmen kanankoiven ostaminen kolmella eurolla saattaa tuntua kalliimmalta kuin euron tonnikalapurkki, mutta kanastahan riittää tässä tapauksessa kolmeen ateriaan, kun tonnikalasta vain yhteen. Eikä esimerkiksi riisikään maksa käytännössä mitään, joten yhden aterian hinnaksi tulee alle kaksi euroa vaikka viipaloisi vitamiineiksi kylkeen vielä yhden tomaatin.

Tai miten olisi vaikka spaghetti bolognese? Tai lihakeitto. Tai uunimakkara perunamuusin kera. En ole mikään matemaattinen nero, mutta edellä mainittujen ruokalajien hinta ei ateriaa kohden voi olla kovin paljoa enempää kuin tonnikalamakaronin. Ryhdistäytykää, uusavuttomat! Nouskaa barrikaadeille! Meidän ei tarvitse tyytyä pelkkään tonnikalaan!

Asiaa ajatellessani mieleeni nimittäin muistui muutamastakin paikasta lukemani (linkkien etsiminen meni liian vaikeaksi, luovutin) opiskelijaruokareseptit, jotka olivat kaikki jotain ihan hirveitä virityksiä. Siinähän ei sinänsä enää ollut kyse rahan puutteesta vaan viitsimisen ja ymmärryksen puutteesta sekä yleisestä kyvyttömyydestä. Henkilökohtaisesti syön mieluummin vaikka herkullisesti maustettua tomaattipohjaista linssi-peruna-kaalikeittoa kuin jotain epämääräistä juttua, johon sotketaan mitä lie tonnikalaa, hernekeittovalmistetta ja näkkileivän murusia. Ota näistä nyt sitten tolkkua.

(Ei sillä, etteikö sitä opintotukea voisi vähän nostaa, hei jätkät hei oikeesti pliis.)