Krapulamerkintä

Olen tyhmä, ruma, lihava ja laiska enkä ansaitse elää.

Yhyy.

Pyörin sittenkin

Minulta kysyttiin hiljattain, onko Helsingissä pyöräily oikeasti niin vaikeaa kuin Helsingin Sanomien keskusteluissa väitetään. Mikäänhän ei ole oikeasti niin vaikeaa kuin Helsingin Sanomien keskusteluissa väitetään. Yritettyäni kesän aikana muutamaan otteeseen pyöräillä Tampereella, olen tullut siihen tulokseen, että muutamasta oleellisesta pyörätiepuutoksesta huolimatta Helsingissä pyöräily on suorastaan leppoisaa. Turussa pyöräteitä on vähän huonommin, mutta ainakaan pyöräilijöitä ei yleisesti pidetä sietämättömänä maansaastana, joten mukavastihan siellä rullailee.

Tampereella pyöräilijöihin suhtaudutaan harvinaisen vihamielisesti, ja olen saanut muutamia vähemmän hyväksyviä katseita Helsingissäkin pyöräillessäni inhottavasti jalkakäytävällä. Autokoulua käymättömänä liikennesäännöt eivät ole vahvinta osaamisaluettani, enkä nössönä uskaltaudu liikenteen sekaan kovin helposti esimerkiksi Hämeentiellä, koska en halua kuolla näin nuorena. En sentään ole fillarini kanssa tunkemassa kaikista kapeimmille kävelyteille. Tampereen ja Helsingin välisenä erona mainittakoon, että kukaan ei ole yrittänyt vielä kaataa kumoon tai työntää bussin alle.

Pyöräillessä korostuu se, miten useimmat kävelijät tuntuvat liikkuvan unissaan tai kännissä. Mannerheimintiellä, joka on sinänsä hyvin pyöräily-ystävällinen katu, olen joutunut pariin otteeseen soittamaan pyörän kelloa liikennevaloista suoraan vastaan kävelevälle läpäisemättömälle ihmismuurille. (Itse kun pitäisin kelloa tarpeellisena lähinnä takaa lähestyttäessä.) Toisena ääripäänä ovat pyöräkammoiset, jotka hyppäävät liioitellut kolme metriä sivuun kauhistuneen näköisenä tullessani pyörällä vastaan, tai vielä huvittavammin alkavat paniikissa hypellä ees taas kuin päättömät kanat. Mikä teitä oikein vaivaa?

Kävelijöille ja pyöräilijöille on pääsääntöisesti tilaa kantakaupungin alueella ihan mukavasti, mutta miksi helvetissä tietyillä kaduilla on kymmenen metrin välein kevyen liikenteen väylälle parkkeerattuja autoja? Opetelkaa kävelemään. En minäkään tule lukitsemaan pyörääni keskelle teidän autoteitänne, vielä.

Tuli nimittäin tästä jutusta mieleeni.

Haihatteluja

Onnistuin viimein kadottamaan unenlahjani ja vuorokausirytmini. Mestarinukkuja E.S. ei saa enää unta, vaan siirtelee tavaroita paikasta toiseen, tupakoi ketjussa ja ajattelee sekavia. Onhan tässä toisaalta tullut viimen parin kuukauden aikana nukuttua ihan tarpeeksi, myöhemmin sitten taas ehtii.

Eilen minulta kysyttiin, mitä teen vapaa-ajallani, ja asiaa mietittyäni olen tullut siihen tulokseen, etten tee juuri mitään. Olen aiemminkin sivunnut varmasti itse kullekin ajoittain iskevää alemmuuskompleksia, jossa viidettä Family Guyn jaksoa sohvalla koomatessa on vakuuttunut siitä, että muut kirjoittavat vapaa ajallaan menestysromaaneja ja pelastavat maailman jättiläishämähäkkien hyökkäykseltä. Minä poltan tupakkaa, kuuntelen levyjä ja käyn välillä jossain. Esimerkiksi tänään kävin elokuvissa.

Eilen teimme ystäväpiirissä myös muutamia tulevaisuudensuunnitelmia; jännittäviä siirtoja, alanvaihtoja, työkuvioita, opiskelupaikkakaaosta ja kapinoita. Itse voisin opetella taas kirjoittamaan kynällä paperille ja tekemään jotain mistä tulee sillä tavalla etäisesti tyytyväiseksi, että tuntee tehneensä jotain - kuten metalligrafiikkaa. Lähitulevaisuudessa pistän jonkun vähemmän avuttoman paikkaamaan polkupyöräni etukumin ja vetäydyn maaseudulle Espooseen.

En minä mistään Ilosaarirockista jaksa enää raportoida, se on niin kolme päivää sitten, mutta seuraavan musiikkikappaleen olen kuunnellut tänään arviolta 20 kertaa.

Jutut viistossa

Minulla on Ilosaarirock 2008 -raporttiluonnos repussa, jota en uskalla avata - myöhemmin sitten. Nyt on vähän hankalaa, eli hiton kivaa oli.

Edelleen vituttaa hevarit

"Hevarit on kyllä sellainen ihmislaji, jota en kykene ymmärtämään."

"Ne on kyllä aika perseestä. Ahdasmielisiä, rumat hiukset, vastaanottokyvyttömiä, jatsareiden jälkeen fakkiintuneinta jengiä, ilmaisutaidottomia, suht tyhmiä ja rasittavia kännissä. Alkuillasta niiden kanssa voi olla ihan hauskaa ja peilata pientä heviminäänsä, mutta aika nopeasti se viehätys karisee, kun tajuaa niiden olevan sellaisia aina, koko elämänsä."

"Joo, ja koko aamun pitää kuunnella jotain vitun Ministryä, mutta kun itse pistää yhden biisin Ristoa soimaan, tulee sellasta urputusta ja nihkeilyä, että vaikka neljä ihmistä kuudesta on täysin tyytyväisiä, musiikkia on vaihdettava."

"Joo! Ja jos niiden antaa hetkenkään soittaa jotain tai kehaisee yhtä biisiä, niin ne luulee jengin diggaavan menosta. Hevarit keskeyttää toisten biisit surutta ja pälättää päälle, mutta kun niitä pyytää stoppaamaan jonku sikapaskan levyn, niin ne on vaan 'ihan just, vielä kolme biisiä'."

---

Jos ottaa niin vitun vaikeesti olla ihmisten ilmoilla ja toisten seurassa, niin kannattaa varmaan sitten pysyä pimeässä huoneessa kuuntelemassa Mörk Gryningiä, ettei vaan tuu paha mieli.

Omalla ajalla voi toki minun puolestani kuunnella vaikka Valvomon Mikä kesä -biisiä loopilla vuoden, mutta jos sitten niin hassusti käy, että vielä sen jälkeen on pari kaveria, joista joku haluaa iltaa vietettäessä kuunnella muuta kuin Valvomon Mikä kesä -biisiä, niin muistetaan ne käytöstavat ja yritetään olla niin kuin ei-sosiopaattiset normaalit aikuiset ihmiset. Ei jumalauta ruveta inisemään kuin 13-vuotiaat Sentenced-fanit joiden äiti ei anna värjätä tukkaa mustaksi.

Kasvakaa aikuisiksi ja oppikaa olemaan.

Erään Saaran empiiriset kesämuotivinkit

Miehet! Älkää käyttäkö yli polven ulottuvia housuja, koska se näyttää typerältä. Jos vatsa roikkuu yli 3 cm housunkauluksen yli, syökää vähemmän makkaraperunoita ja laittakaa paita päälle. Istuvat housut olisi myös plussaa, se persiin roikkuminen on niiiiiin nähty.

Naiset! Minulle on ihan sama mitä laitatte tai ette laita päällenne, mutta legginsien ja farkkuhameen yhdistelmä on ihan vitusti jo nähty, eikä se näyttänyt hyvältä edes vuonna 2006.

Festareilla säännöt eivät päde, paitsi ne legginsit. Hyvää kesää!