Saara meni diskoon

Tietyissä pääkaupunkimme ravintoloissa on havaittavissa tietyntyyppistä pariutumishalukkuutta - selvemmin kuin toisissa taas ei. Sunnuntainen sosiaalipsykologinen tutkimus vei väärin päättyneen jalkapallo-ottelun jälkeen yhteen sellaisista baareista.

Minä pidän kovasti sievistä pojista ja minusta silmäpeli ja flirtti on ylintä hupia, mutta kuten olen aiemminkin maininnut, tämän voi myös tehdä väärin. Äärimmäisen kiusallisia ovat loppuillasta jo hyvin humaltuneet tuijottajat, jotka piinallisen intensiivisesti kyyläävät, ja kun kyyläyksen kohde sitten kaikkien todennäköisyyksien mukaisesti jossain vaiheessa kyylääjän suuntaan katsahtaa, tämä tulkitsee eleen epätoivoisessa mielessään silmäpeliksi. Ei näin!

Jos minä flirttailisin kaikille, joita päin joskus satun katsomaan, niin kyllä tässä oltaisiin pulassa jatkuvasti itse kukin. Jos ei ole täysin sosiaalisesti kyvytön (ja yllättävän moni on), ei pitäisi olla niin vaikeaa erottaa ohimennen ympärilleen vilkuilua flirttailusta. Hei pliis.

Smooth Criminalin rohkaisemana tanssilattialle intouduttuani koin jotain, mitä en ole ennen kokenut - enkä välttämättä olisi halunnutkaan kokea. Tietynlainen perseestäpuristelu- ja hinkkailukulttuurihan vallitsee jos jonkin tanssipaikan lattialla, ja yleensä poispäin siirtyminen auttaa ei-toivottuun lähentelyyn. Tällä kertaa lauma innokkaita poikia kuitenkin repi minua jos vaikka mihin suuntaan, ja yksi innostui suutelemaan minua kaulalle limaisesti. En varsinaisesti pitänyt siitä, joten poistuin paikalta.

Kai sellainen röyhkeä kieli edellä -lähestymistapa sitten tehoaa tietyntyyppisiin naisiin, mutta haluaisin korostaa, että minä en ole sellainen nainen!

On vielä erikseen huomautettava, noin vaikka hyödyllisenä vinkkinä seuraa hakeville miessukupuolen edustajille, että yksin tuoppinsa kanssa baarissa eksyneen ja epätoivoisen näköisenä harhaileva henkilö ei anna itsestään kovin jännittävää tai puoleensavetävää kuvaa.

Empiiristen havaintojeni perusteella naiset tuntuvat jostain syystä osaavan paremmin puolihuolimattoman seuranhaun, jossa ensisijaisesti edes yritetään näyttää siltä, että epätoivo ei ole iskenyt, vaan tyttöjen kanssa tässä hauskaa pidetään, ja jos nyt jonkun oikein hehkeän tapauksen kohtaan, niin pankaamme sitten. En edelleenkään kannata itsetarkoituksellista pariutumis- tai paritteluhakuisuutta. Joku roti olisi tähänkin saatava, minusta.

Kuri ja järjestys pitäisi olla

Yksi suurimmista epäkohdista kaupungin järjestyssäännöissä ja muissa säädöksissä on se, että julkisissa tiloissa piereskely on edelleen sallittua. Siinä missä tupakoida ei saa kohta edes keskellä synkintä metsää, henkilökohtaisia kaasupäästöjään saa turautella ilmoille ihan riippumatta siitä, että muut joutuvat seisomaan saastepilvessä tahtomattaan, jos sattuvat henkilön lähellä hengaamaan. Minusta tämä on varsin takaperoista kehitystä.

Nimittäin jumalauta seuraava tyyppi kun päästelee menemään Tavastian tiiviissä yleisömassassa välittömässä läheisyydessäni niin teen siitä chili con carnea.

Mikä siinä muuten on, että jengi innostuu ja menee ihan pähkinöiksi, kun esiintyjä huutelee lavalta tapahtumapaikkana toimivan kaupungin tai maan nimeä. Sitä enemmän muuten pähkinöiksi mennään, mitä korkeampi on kävijöiden keski-ikä, olen huomannut. Kyllähän minä ymmärrän, että rankoissa rock-piireissä ei aina ole itsestäänselvää, että esiintyjä tietää missä on, mutta ei se minusta niin hurraamisen arvoinen suoritus ole kuin moni muu tuntuu ajattelevan. Häh?

Ja ihan totta, lopettakaa se itsepintainen keikoilla huutelu, ei ne tyypit siellä lavalla ole teidän frendejä. Ei se ole mikään keskustelutilaisuus. Menkää itseenne, kun ette muuallakaan osaa olla.

Siirrän muuten tämän blogin ihan muualle täältä (tai lopetan ja aloitan muualla) heti, kun jaksan, sillä en millään keksi miten saisin tämän Blogger-tilini käyttäjätunnuksen vaihdettua ja yhdistettyä Google-asioihin.