Saara meni diskoon
Tietyissä pääkaupunkimme ravintoloissa on havaittavissa tietyntyyppistä pariutumishalukkuutta - selvemmin kuin toisissa taas ei. Sunnuntainen sosiaalipsykologinen tutkimus vei väärin päättyneen jalkapallo-ottelun jälkeen yhteen sellaisista baareista.
Minä pidän kovasti sievistä pojista ja minusta silmäpeli ja flirtti on ylintä hupia, mutta kuten olen aiemminkin maininnut, tämän voi myös tehdä väärin. Äärimmäisen kiusallisia ovat loppuillasta jo hyvin humaltuneet tuijottajat, jotka piinallisen intensiivisesti kyyläävät, ja kun kyyläyksen kohde sitten kaikkien todennäköisyyksien mukaisesti jossain vaiheessa kyylääjän suuntaan katsahtaa, tämä tulkitsee eleen epätoivoisessa mielessään silmäpeliksi. Ei näin!
Jos minä flirttailisin kaikille, joita päin joskus satun katsomaan, niin kyllä tässä oltaisiin pulassa jatkuvasti itse kukin. Jos ei ole täysin sosiaalisesti kyvytön (ja yllättävän moni on), ei pitäisi olla niin vaikeaa erottaa ohimennen ympärilleen vilkuilua flirttailusta. Hei pliis.
Smooth Criminalin rohkaisemana tanssilattialle intouduttuani koin jotain, mitä en ole ennen kokenut - enkä välttämättä olisi halunnutkaan kokea. Tietynlainen perseestäpuristelu- ja hinkkailukulttuurihan vallitsee jos jonkin tanssipaikan lattialla, ja yleensä poispäin siirtyminen auttaa ei-toivottuun lähentelyyn. Tällä kertaa lauma innokkaita poikia kuitenkin repi minua jos vaikka mihin suuntaan, ja yksi innostui suutelemaan minua kaulalle limaisesti. En varsinaisesti pitänyt siitä, joten poistuin paikalta.
Kai sellainen röyhkeä kieli edellä -lähestymistapa sitten tehoaa tietyntyyppisiin naisiin, mutta haluaisin korostaa, että minä en ole sellainen nainen!
On vielä erikseen huomautettava, noin vaikka hyödyllisenä vinkkinä seuraa hakeville miessukupuolen edustajille, että yksin tuoppinsa kanssa baarissa eksyneen ja epätoivoisen näköisenä harhaileva henkilö ei anna itsestään kovin jännittävää tai puoleensavetävää kuvaa.
Empiiristen havaintojeni perusteella naiset tuntuvat jostain syystä osaavan paremmin puolihuolimattoman seuranhaun, jossa ensisijaisesti edes yritetään näyttää siltä, että epätoivo ei ole iskenyt, vaan tyttöjen kanssa tässä hauskaa pidetään, ja jos nyt jonkun oikein hehkeän tapauksen kohtaan, niin pankaamme sitten. En edelleenkään kannata itsetarkoituksellista pariutumis- tai paritteluhakuisuutta. Joku roti olisi tähänkin saatava, minusta.
Minä pidän kovasti sievistä pojista ja minusta silmäpeli ja flirtti on ylintä hupia, mutta kuten olen aiemminkin maininnut, tämän voi myös tehdä väärin. Äärimmäisen kiusallisia ovat loppuillasta jo hyvin humaltuneet tuijottajat, jotka piinallisen intensiivisesti kyyläävät, ja kun kyyläyksen kohde sitten kaikkien todennäköisyyksien mukaisesti jossain vaiheessa kyylääjän suuntaan katsahtaa, tämä tulkitsee eleen epätoivoisessa mielessään silmäpeliksi. Ei näin!
Jos minä flirttailisin kaikille, joita päin joskus satun katsomaan, niin kyllä tässä oltaisiin pulassa jatkuvasti itse kukin. Jos ei ole täysin sosiaalisesti kyvytön (ja yllättävän moni on), ei pitäisi olla niin vaikeaa erottaa ohimennen ympärilleen vilkuilua flirttailusta. Hei pliis.
Smooth Criminalin rohkaisemana tanssilattialle intouduttuani koin jotain, mitä en ole ennen kokenut - enkä välttämättä olisi halunnutkaan kokea. Tietynlainen perseestäpuristelu- ja hinkkailukulttuurihan vallitsee jos jonkin tanssipaikan lattialla, ja yleensä poispäin siirtyminen auttaa ei-toivottuun lähentelyyn. Tällä kertaa lauma innokkaita poikia kuitenkin repi minua jos vaikka mihin suuntaan, ja yksi innostui suutelemaan minua kaulalle limaisesti. En varsinaisesti pitänyt siitä, joten poistuin paikalta.
Kai sellainen röyhkeä kieli edellä -lähestymistapa sitten tehoaa tietyntyyppisiin naisiin, mutta haluaisin korostaa, että minä en ole sellainen nainen!
On vielä erikseen huomautettava, noin vaikka hyödyllisenä vinkkinä seuraa hakeville miessukupuolen edustajille, että yksin tuoppinsa kanssa baarissa eksyneen ja epätoivoisen näköisenä harhaileva henkilö ei anna itsestään kovin jännittävää tai puoleensavetävää kuvaa.
Empiiristen havaintojeni perusteella naiset tuntuvat jostain syystä osaavan paremmin puolihuolimattoman seuranhaun, jossa ensisijaisesti edes yritetään näyttää siltä, että epätoivo ei ole iskenyt, vaan tyttöjen kanssa tässä hauskaa pidetään, ja jos nyt jonkun oikein hehkeän tapauksen kohtaan, niin pankaamme sitten. En edelleenkään kannata itsetarkoituksellista pariutumis- tai paritteluhakuisuutta. Joku roti olisi tähänkin saatava, minusta.
lähettänyt Eräs Saara
10:44 ip.
3 kommenttia:
No hei, kaikki eivät vain voi osata. ;-)
Kerropa, näin jatkovinkkinä sosiaalisesti kyvyttömälle, tutkimustesi perusteella, tekeekö yksinään liikkeellä olo jo sinällään epätoivoisen vaikutelman (eli onko seuran olemassaolo välttämätöntä seuran hakemisessa), vai vaikuttaako jokin muukin sanotun vaikutelman syntymiseen?
Ja toisekseen, onko pääteltävä, että Eräs Saara hakee puolihuolimattomasti seuraa epäonnistuneen jalkapallo-ottelun jälkeen, tai ainakin edes yrittää näyttää siltä? :-p
Klassinen tapaus. Nainen menee lihatiskille tyrkylle ja kun humalaiset reppanat lähentelee niin sitten kaikki miehet on sikoja. Olisit mennyt vaikka kutomaan lapasia jonnekin mummokerhoon.
Tuplaklassikko tästä olisi tullut, jos kuolaamassa olisi ollut ulkomaalainen herrasmies, jonka lähentely olisikin ollut "aktiivisen romanttista" tai muuta vastaavaa.
Joku, eihän se varmaan suinkaan kaikkia naisihmisiä häiritse, jos seuraa etsivältä näyttää, että sikäli paha sanoa. Kyllä minusta yksin oleva näyttää aina vähän epätoivoiselta.
Sekin on muuten paha sanoa, hakiko seuraa vai ei, olen vähän huono sellaisessa.
Krice, Ahhhh, BURN! Nyt jäin kiinni. Julkisivuni murenee hiljalleen, ja kohta koko blogistan tajuaa, että olen vain turhasta valittava nuori vihainen nainen!
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu