Sukkaongelma

Olen edennyt tilanteesta, jossa minulla ei ollut yhtään puhtaita sukkia, tilanteeseen, jossa minulla ei ole yhtään kuivia sukkia. Niksi-Pirkan sukkahousuniksit voisivat auttaa tässäkin tilanteessa. Oleellista on kuitenkin, ettei sukkahousuja vedetä vyötärölle asti, vaan jätetään nilkkojen, tai korkeintaan polvien ympärille, sillä ideanahan ei ole pukeutua sukkahousuihin, vaan korvata sukat.

Äänistä

Öisin, kun ei nuku (olen jo lakannut yrittämästä), tulee usein hyviä ideoita - lähinnä sellaisia, joita ei voi öisin toteuttaa. Kuten että voisinpa siirtää kirjahyllyn tuohon ikkunan eteen, niin olisi koko seinä vapaa ja voisin kiivetä kattoon sitä pitkin, sitten kun herään aamulla ja huomaan muuttuneeni suunnattomaksi syöpäläiseksi. Itse totesin juuri, ettei erilaisten äänikytkentöjen kokeileminen kolmelta aamuyöllä ole välttämättä toteuttamiskelpoinen idea.

Tästä alkaakin Erään Saaran ura trendikkäänä tekniikka-asioista blogaavana henkilönä. Olen iTrendien iAallonharjalla!

Minulla kun ei vinyylisoitin suostu yhteistyöhön stereoiden kautta, eikä stereoita puolestaan saa kytkettyä viritinvahvistimeen. Kytkin sitten vinyylisoittimen ja kaiuttimet kuitenkin vahvistimeen ja kokeilin, mitä tapahtuu, jos laitan samaan syssyyn myös kannettavan CD-soittimeni. Kuului yllättävän kovia ääniä, vaikka volyymi oli varsin hiljaisella. En ymmärrä näistä asioista mitään. Jos olisin heikkohermoisempi, olisin varmasti saanut aivohalvauksen ja sydänkohtauksen. Naapuri saattoi saadakin.

Päädyin kuitenkin siihen lopputulokseen, että ostan kympillä jonkun vanhat kaiuttimet ja laitan ne stereoihin kiinni, niin voin sitten soittaa kaikkea eri kaiuttimista ja säästän hermojani ja käsittääkseni hieman rahaakin. Minä kun en ole sellainen tekniikkahenkilö, jonka on pakko saada kaikki toimimaan "kätevästi". Tällaisissa yhteyksissä kätevyys tarkoittaa yleensä jotain johtoviidakkoa, joka varmasti helpottaa asioita sen kaiken kahden viikon säätämisen jälkeen. (DVD-soittimeni on televisiossa kiinni hämmentävällä purkkavirityksellä ja leivänpaahtimen joudun siirtämään leipien paahtamista varten hyllystä pöydälle saadakseni sen kiinni pistorasiaan. Eikä siinä vielä kaikki.)

Olen tiedustellut asioita paremmin perillä olevilta tahoilta tästä laitteiden kytkemisestä ja ymmärtänyt, että saadakseni kaiken kuulumaan yhdestä kaiutinparista, tarvitsisin jonkun perin kummallisen johdonpätkylän, joka tekisi jotain välillä vinyylisoitin-stereot ja jossa vielä olisi jonkinlainen kytkin, että saisin samalla systeemillä tietokoneenkin kiinni stereoihin. Stereoissani kun on vain yksi semmoinen juttu, johon voi asioita kytkeä. Minä hallitsen nämä tekniset termit.

Teknisistä termeistä puheenollen haluaisin korostaa, että LP on lyhenne sanoista Long Play ja tarkoittaa siis kokonaista albumia, joka voi olla esimerkiksi CD-levyn, kasetin tai vinyylilevyn muodossa. (Vrt. EP = Extended Play) LP-levy ei siis tarkoita vinyylilevyä, joten lakatkaa käyttämästä sitä termiä sillä tavalla tai hermostun.

Kulttuuriradikaali

Olen seisoskellut viimeiset kolme päivää kirjamessuilla tärkeänä näytteilleasettajakorttini kanssa ja kaupannut jotain ihmeen hybridimedialastenkirjoja ja myynyt siinä sivussa Pipsa Possu -tuotteita. Jalkojani särkee ja väsyttää.

Yritin etsiä käsiini Tommy Tabermannin vetääkseni turpaan. En löytänyt.

Tänään aion juoda viskiä, kuunnella progea ja lukea kirjamessuilta ostamiani kirjoja, kuten kunnon kulttuuripersoonan kuuluu.

(Ja hei ei ole reilua googlettaa koko nimeäni ja sen jälkeen selata blogini arkistoja useita tunteja kertomatta kuka on! Ahistaa. Antakaa itsenne ilmi, perverssit stalkkaajat!)

PS. Pipsa Possu on ihana!

Naisnäkökulma, osa 2

"Mua kiinnostais tietää, miks nykyään ihmiset on sitä mieltä, että feminismi kannattaa lähinnä esim. kainalokarvoja."
"Sen takia, että äänekkäimmät feministit (ruotsalaiset) on kaikki HULLUJA."

Jostain syystä feminismi tuntuu provosoivan ihmisiä enemmän kuin moni muu aatesuunta, vaikka se ei loppujen lopuksi ole nykypäivänä mitenkään kovin radikaalia. Tämä on toisaalta ihan ymmärrettävää, jos kiinnittää huomiota lähinnä joihinkin HULLUIHIN, joiden mielestä tasa-arvon kannalta on hyvin oleellista, että esimerkiksi liikennemerkeissä olisi myös naishahmoja. (Miten niistä sitten tehtäisiin naisia? Laitettaisiin hame. Sitten valittaisivat stereotypioista. Eikö se ole niiden ongelma, jos näkevät kohtalaisen androgyynin oloisen tyylitellyn ihmishahmon välttämättä miehenä? Miten se ylipäänsä liittyy mihinkään? Sekopäät.)

"Olen feministi."
"Jaa? Ai vihaat kaikkia miehiä ja sulla on karvaiset kainalot."

"Olen ateisti."
"No oo vaan."

Minusta on kieltämättä jossain määrin kyseenalaista valita useimpien määritelmien mukaan tasa-arvoa kannattavalle aatesuunnalle nimi, joka on helppo tulkita hieman puolueelliseksi. Vähän kuin että rodullista tasa-arvoa kannattavan suuntauksen nimi olisikin rasismi. Toisaalta voisi luulla, ettei olisi vaikeaa ymmärtää sitäkään, että naisten oikeuksien puolustaminen ei tarkoita automaattisesti miesten oikeuksien polkemista. Se, että jollain on asiat paremmin, ei välttämättä ole toisilta pois.

En esittelisi itseäni feministiksi, mutta jos joku kysyisi olenko feministi, olisi melko hankalaa vastata kieltävästi. Minulla ei ole varsinaisesti mitään hyvää syytä olla kannattamatta sukupuolien välistä tasa-arvoa. Jos feminismin piiriin lasketaan mukaan myös erilaisten seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustaminen, sitä parempi.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että maailmassa on muutamiakin asioita, jotka ovat lähempänä sydäntäni kuin nimenomaan miesten ja naisten välisen epätasa-arvon kitkeminen. (Minun mielestäni maailmassa on myös suurempia epäkohtia, joista tosin osa liittyy tällaisiin tasa-arvokysymyksiin.) Minulla on valitettavasti muutakin tekemistä kuin kampanjoida ihan kaikkia maailman epäoikeudenmukaisuuksia vastaan, joten minusta on varsin mukavaa, että monet muut ovat ottaneet asiakseen ajaa tasa-arvoista palkkausta ja muuta oleellista.

Feminismiin liittyvät negatiiviset assosiaatiot ja stereotypiat pitävät usein sisällään käsityksen siitä, että aatesuunnan edustajat ovat aktiivisesti räyhäämässä aatteestaan jatkuvasti ja juoksentelevat pitkin kaupunkia potkimassa miehiä teräsvahvisteisilla maihinnousukengillä. Veikkaisin kuitenkin, että suuri osa feminsimiä (tietoisesti tai tiedostamattaan) kannattavista vaikuttaa asioihin ihan normaalisti esimerkiksi äänestämällä ja vaikka kirjoittamalla mielipiteistään julkisesti (ja usein ihan asiallisesti!).

Harva ateisti seisoo kadunkulmassa jakamassa jehovantodistajille "Heretkää!"-lehtiä tai "10 syytä olla olematta rasittava ihmisiä käännyttävä fundamentalistikristitty"-lappusia. (Ehkä pitäisi?) Useimmat eläinten oikeuksien puolustajatkin ovat varsin säyseitä eivätkä käy tekemässä laittomia iskuja turkistarhoihin. Eikä pidä unohtaa vaihteeksi korostaa sitä, että kovin moni muslimikaan tuskin on kärkkäästi heittelemässä käsikranaatteja julkisiin kulkuneuvoihin.

Tämä siksi, että minua ärsyttävät tasapuolisesti ne jänkään poljettavat pää-ääliöt, jotka käyvät urpoilemassa jokaisen vähänkin feminismiin vivahtavan blogin kommenttilaatikossa sekä ne feministit, jotka uhoavat asioista, jotka eivät liity mitenkään tasa-arvoon tai ylipäänsä mihinkään maininnan arvoiseen. Lisäksi tällaisia asioita tuntuu hyppivän silmilleni vähän joka suunnasta nykyään.

Ihan ilmaisia ja hyviä vinkkejä.

Sarjassamme: luennolla monisteen reunaan raapustettua.

"Mun mielest de Saussure on kyl aika ihq. Entä jos tatuois de Saussuren takapuoleensa?"



"Hei nyt mä keksin vielä paremman! Nietzschen viikset alaselkään."

Ei sillä, että de Saussurellakaan olisi huonot viikset.

Kuukuset, tuhkelot ja maamunat

Lämmitettyäni mökin, piharakennuksen ja saunan päätin syventyä hetken sienioppaaseen ennen kuin raahaisin laiskan kaupunkilaisperseeni metsän keskelle ihmettelemään maasta kasvavia asioita, jotka eivät ole kasveja eivätkä eläimiä. Kyseessä oli onneksi koko perheen sienikirja, joten hauras lapsenmieleni ei järkkynyt. Minkähänlainen olisi K-18-sienikirja?

Sienikirjassa oli havainnollistavia kuvia ja kuvauksia. Lisäksi jokaisen sienen kohdalla oli kuva yhdestä tai useammasta lajikkeesta, jota voisi sivulla esitellyksi sieneksi luulla. Kanttarellin kohdalla oli valevahveron lisäksi kuva suippumyrkkyseitikistä. Kummastelin hetken, että eihän tuo seitikki muistuta kanttarellia lain, kunnes havaitsin kuvan alalaidassa tekstin: "Kuten kuvastakin ilmenee, suippumyrkkyseitikki ei juurikaan muistuta keltavahveroa, joten erehdyksen mahdollisuutta ei ole."

Havaitsin lisäksi, että sieniä nimeävien henkilöiden täytyy olla joku aivan oma ihmislajinsa - tahi sitten ovat nauttineet niitä jänniä sieniä. Aion kuitenkin koko perheen sienikirjan inspiroimana ottaa käyttööni seuraavia kirouksia ja/tai haukkumasanoja: känsätuhkelo, koppelokääpä, valkomörsky, nystyhytykkä ja myrkkynääpikkä.

Sienikirjaan kylliksi perehdyttyäni loikin ympäri itäsuomalaista metsikköä ketterästi kuin vuorikauris pienien sievien sienien perässä, kunnes havaitsin, että joka suunnassa on lisää itäsuomalaista metsikköä, eikä tietä missään. Tämän siitä saa kun urbaanit tollo lähtee metsästäjä-keräilemään. Päätin pyörähtää pari kertaa ympäri ja lähteä sopivaksi katsomaani suuntaan ja lopulta sienet johdattivatkin minut takaisin mökille. Sitä paitsi keräsin niitä ämpärillisen! Notta in your face, maalaistollot!

Suunnitelmissa oli myös napsaista evääksi yksi kärpässieni ja lähteä shamaanimatkalle vetämään vasarakirveskansaa turpaan. Tai mitä puukkohammasharjaväkeä lienevätkään ne, jotka monikon genetiivin ja astevaihtelun ovat suomen kieleen kehitelleet. Esi-isämme ovat olleet jotain samperin tuhkeloita! Valitettavasti en löytänyt kärpässieniä.

(Menomatkalla Kouvolaan edessäni istui muuten noin 13-vuotias poika, jolla oli repussaan Sun äitis suosittelee -merkki.)

Kurkunleikkaaja

Minä lähden nyt pariksi päiväksi mökille poimimaan suppilovahveroita ja vastaavia, mutta voisitteko sillä aikaa kertoa minulle, miksi veitsen terä siipaloi paremmin, kun sitä liikuttaa esim. kurkkuun nähden poikittaissuuntaisesti, eikä ainoastaan paina alaspäin?

Lisäksi olen aina halunnut tietää, miten hammastahnatuubista saadaan tulemaan raidallista tahnaa.

Naisnäkökulma

No niin. Koska Blogger päättää haamupäivittää blogiani, eikä sen jälkeen suostu toimimaan, on varmasti aika kirjoittaa uusi merkintä. Ihan vaikka ei ole mitään sanottavaa. Tai vaikka olisikin.

Oikeastaan olen viime aikoina tahtomattani joutunut tekemisiin kyllästyttävien stereotypioiden ja tasa-arvokysymysten kanssa - huumorimielessä ja muuten. Tosin, koska olen nainen, minulla ei juuri ole huumorintajua ja olen perin tuohtunut aina kaikesta. (PMS-oireita, varmasti.) Tällä hetkellä minua ärsyttää Rakel Liekin kolumni V-lehdessä, jossa ent. pornotähti nyk. taiteilija toteaa mm. seuraavaa:

"Nyky-yhteiskunnassa nainen voi olla vapautunut lähes kaikilla muilla elämänalueilla, mutta erotiikasta puhuttaessa naiset ovat joko frigidejä impiä tai herkkiä kedonkukkasia, jotka eivät etsi seksuaalista nautintoa vaan ikuista rakkautta."

Rakel, kultaseni, missä sinä olet ollut viimeiset kymmenen vuotta? Sanooko TV-sarja nimeltä Sinkkuelämää sinulle mitään? Oletko nähnyt Cosmopolitan-lehtien kansia tai sisältöä? Oletko ylipäänsä katsonut ympärillesi viime aikoina? Itse olen rehellisesti lopen kyllästynyt seksuaalisesti vapautuneisiin naisiin, seksuaalisesti vapautuneisiin pornotähtiin, seksuaalisesti vapautuneeseen ilmapiiriin ja kaikkeen muuhun seksuaaliseen vapautumiseen, jota mikä tahansa media tuntuu tunkevan väkisin sisään silmistäni ja korvistani.

Olen myös perin kyllästynyt naisiin, jotka kuvittelevat olevansa radikaaleja puhuessaan dildoista, peniksien kokoeroista, seksikokemuksistaan ja orgasmeista. Saatan olla hullu, muuta minua ei ihan oikeasti kiinnosta tuntemattomien tsiksien seksielämä! Ja kaikkien feministien lohdutukseksi voin sanoa, ettei minua kiinnosta miesten seksielämä yhtään sen enempää. Minua eivät myöskään kiinnosta muut ruumiintoimintonne, kuten ulosteen määrä ja laatu tai takapuolessanne oleva paise, joka erittää eriskummallisen väristä nestettä.

Tämä kaikki on tietysti täysin luonnollista (paitsi ehkä se paise), mutta luonnollisuus ei millään tavalla lisää kiinnostustani. Mut hei, ihan kiva, että ootte niinku sinut itsenne ja pimppienne kanssa.

Mainoskatko

Minun elämäni on tällä hetkellä hyvin mielenkiintoista. Paljon mielenkiintoisempaa kuin puoli vuotta sitten. Mitä todennäköisimmin mielenkiintoisempaa kuin sinun elämäsi! Tämän johdosta en ehdi lähiaikoina viihdyttämään teitä, rakkaat lukijani, hupaisilla anekdooteilla mielenkiintoisesta elämästäni - mutta ei hätää! Kerron teille mitä voitte tehdä sillä aikaa.

Kannattaa mennä/tulla katsomaan Simbadia, Red Housea ja Captain Space Captainia 13.10. Cafe Avaraan ja/tai 25.10. Factoryyn. Itse olin eilen Wäiskissä katsomassa ko. kokoonpanoja ja voin kertoa esimerkiksi seuraavaa: Simbad on mitä ilahduttavinta musiikkia, kokeilkaa vaikka. Red House soittaa sellaista perushippirokkia. Captain Space Captain kuulostaa, paitsi yhtyeeltä, jonka nimi on Captain Space Captain, myös hyvältä. (Ja hei niiden kitaristi on niiiiin söde!) Lisäksi 12.10. Mendocinossa soittaa The Distortions ja niillä on hyviä biisejä myös.

Jos olet enemmän visuaalisesti kuin auditiivisesti suuntautunut henkilö ja jos rock on kuollut sinussa, suosittelen tutustumista Riikka Sormusen taidenäyttelyyn Pengerkatu 5:n Camera Aureassa (pieni keltainen mökki sisäpihalla). Jos taidekin on kuollut sinussa, en voi auttaa.

Lempijuomani, kofeiini

Ihan aluksi haluaisin ilmaista ihmetykseni koskien seuraavia asioita: Mitä tehdään mikropizzalla? Selvästi niitä ei ole syötäväksi tarkoitettu, joten miksipä sitten? Entä kofeiiniton pikakahvi?

Vaihtelu virkistää ja pitkästä aikaa oli lystikästä olla liikkeellä seitsemältä aamulla (heti Alepan auettua) ilman mitään turhia välivaiheita kuten nukkumista. Aivoni heittävät valitettavasti lingvistisiä voltteja liiallisen tenttiinluvun seurauksena enkä oikein tiedä, millaisilla hulppeilla tarinoilla voisin rakkaita lukijoitani nyt viihdyttää, mutta minun on pidettävä taukoa ja paremman puutteessa bloggaan.

Lannistuin tyystin, kun päähäni pälkähti kesken lukemisen yhtäkkiä se, etten ole aikoinani jättänytkään kesken kurssia, jota nyt olen suorittamassa kirjatenttinä. Olen käynyt luentokurssin ja mennyt tenttiin, mutta en ole päässyt siitä läpi. Olen siis tyhmä! Millä oikeudella pistetään ihmisen mieleen juolahtamaan tällaisia ajatuksia 1½ vuorokautta ennen tenttiä, kun puolet kirjallisuudesta on vielä lukematta? Aivoni! Kirotut tyhmät aivoni! (Kehtaavatkin...)

Tutkijaryhmämme on gasellin elkein ketterästi loikannut viime viikon ulkonäkökriisistä älylliseen kriisiin. Ehkä se on oikein - kukaan ei tunnu koskaan ottavan ulkonäkökriisejäni vakavasti!

Oo tässä nyt sitten, kun pää käy ylikierroksilla. Ihan viattomin mielin yrittää saada aikaan jotain koherenttia niin rupeaa ajatus harhailemaan. Ota mut vakavasti, beibi! Tsihih. Sitten alkaa päässä soida Kaija Koo, joka muuten soi päässäni koko ajan enenevissä määrin. Onko tähän jotain lääkettä? Amputaatio? Kaija-amputaatio. Sitten äkkiä pitää laittaa soimaan The Rain Song kolmannen kerran peräkkäin, koska se on niin hieno kappale että irtoaa raajat ja Kaija Koo. Semmoista kun rupeaa miettimään, että miten on joku voinut tehdä näin hienon kappaleen, niin siinä kyllä kulmakarvat nyrjähtävät hämmennyksestä ja aivot myös. Ja sitten, jos yrittää jatkaa lukemista, niin alkaa oikeasti miettiä, että mitä laittaisi päälle huomenna tai että tiskaisiko kuitenkin illalla, kun ei keskiviikkona välttämättä ehdi ja että olisiko sittenkin pitänyt ostaa litra maitoa eikä vaan puolta litraa. Vaikka on päässyt jo melkein nykyaikaan ja yli kaikista renessanssitylsimyksistä. (88 sivua jäljellä, laskin äsken.) Sitten joutuu aloitamaan koko sivun alusta kun on oikeasti ajatellut mitä sattuu, eikä lukemaansa lain. Kaikkea tätä helpottaa sekin, etten tunne sisäistäneeni tenttikirjasta tähän mennessä yhtään mitään. Ja kyllä minä aloitin lukemisen jo hyvissä ajoin. En vain jatkanut sitä hyvissä ajoin.

Lueskelin vähän Wikipediasta lingvistiikan historiaan liittyviä seikkoja kootakseni ajatuksia ja keventääkseni olotilaani enkä voinut lakata hihittämästä lauseelle: "In 1866 the Linguistic Society of Paris banned discussion of the origin of language, deeming it to be an unanswerable problem." Ihan päheetä! Minäkin haluaisin kieltää niin monista asioista keskustelemisen mielelläni. Elämästä, maailmasta ja totuudesta vaikka aluksi. Ja sitten lopuksi kaikki olisivat hiljaa tyystin.