Kuukuset, tuhkelot ja maamunat
Lämmitettyäni mökin, piharakennuksen ja saunan päätin syventyä hetken sienioppaaseen ennen kuin raahaisin laiskan kaupunkilaisperseeni metsän keskelle ihmettelemään maasta kasvavia asioita, jotka eivät ole kasveja eivätkä eläimiä. Kyseessä oli onneksi koko perheen sienikirja, joten hauras lapsenmieleni ei järkkynyt. Minkähänlainen olisi K-18-sienikirja?
Sienikirjassa oli havainnollistavia kuvia ja kuvauksia. Lisäksi jokaisen sienen kohdalla oli kuva yhdestä tai useammasta lajikkeesta, jota voisi sivulla esitellyksi sieneksi luulla. Kanttarellin kohdalla oli valevahveron lisäksi kuva suippumyrkkyseitikistä. Kummastelin hetken, että eihän tuo seitikki muistuta kanttarellia lain, kunnes havaitsin kuvan alalaidassa tekstin: "Kuten kuvastakin ilmenee, suippumyrkkyseitikki ei juurikaan muistuta keltavahveroa, joten erehdyksen mahdollisuutta ei ole."
Havaitsin lisäksi, että sieniä nimeävien henkilöiden täytyy olla joku aivan oma ihmislajinsa - tahi sitten ovat nauttineet niitä jänniä sieniä. Aion kuitenkin koko perheen sienikirjan inspiroimana ottaa käyttööni seuraavia kirouksia ja/tai haukkumasanoja: känsätuhkelo, koppelokääpä, valkomörsky, nystyhytykkä ja myrkkynääpikkä.
Sienikirjaan kylliksi perehdyttyäni loikin ympäri itäsuomalaista metsikköä ketterästi kuin vuorikauris pienien sievien sienien perässä, kunnes havaitsin, että joka suunnassa on lisää itäsuomalaista metsikköä, eikä tietä missään. Tämän siitä saa kun urbaanit tollo lähtee metsästäjä-keräilemään. Päätin pyörähtää pari kertaa ympäri ja lähteä sopivaksi katsomaani suuntaan ja lopulta sienet johdattivatkin minut takaisin mökille. Sitä paitsi keräsin niitä ämpärillisen! Notta in your face, maalaistollot!
Suunnitelmissa oli myös napsaista evääksi yksi kärpässieni ja lähteä shamaanimatkalle vetämään vasarakirveskansaa turpaan. Tai mitä puukkohammasharjaväkeä lienevätkään ne, jotka monikon genetiivin ja astevaihtelun ovat suomen kieleen kehitelleet. Esi-isämme ovat olleet jotain samperin tuhkeloita! Valitettavasti en löytänyt kärpässieniä.
(Menomatkalla Kouvolaan edessäni istui muuten noin 13-vuotias poika, jolla oli repussaan Sun äitis suosittelee -merkki.)
Sienikirjassa oli havainnollistavia kuvia ja kuvauksia. Lisäksi jokaisen sienen kohdalla oli kuva yhdestä tai useammasta lajikkeesta, jota voisi sivulla esitellyksi sieneksi luulla. Kanttarellin kohdalla oli valevahveron lisäksi kuva suippumyrkkyseitikistä. Kummastelin hetken, että eihän tuo seitikki muistuta kanttarellia lain, kunnes havaitsin kuvan alalaidassa tekstin: "Kuten kuvastakin ilmenee, suippumyrkkyseitikki ei juurikaan muistuta keltavahveroa, joten erehdyksen mahdollisuutta ei ole."
Havaitsin lisäksi, että sieniä nimeävien henkilöiden täytyy olla joku aivan oma ihmislajinsa - tahi sitten ovat nauttineet niitä jänniä sieniä. Aion kuitenkin koko perheen sienikirjan inspiroimana ottaa käyttööni seuraavia kirouksia ja/tai haukkumasanoja: känsätuhkelo, koppelokääpä, valkomörsky, nystyhytykkä ja myrkkynääpikkä.
Sienikirjaan kylliksi perehdyttyäni loikin ympäri itäsuomalaista metsikköä ketterästi kuin vuorikauris pienien sievien sienien perässä, kunnes havaitsin, että joka suunnassa on lisää itäsuomalaista metsikköä, eikä tietä missään. Tämän siitä saa kun urbaanit tollo lähtee metsästäjä-keräilemään. Päätin pyörähtää pari kertaa ympäri ja lähteä sopivaksi katsomaani suuntaan ja lopulta sienet johdattivatkin minut takaisin mökille. Sitä paitsi keräsin niitä ämpärillisen! Notta in your face, maalaistollot!
Suunnitelmissa oli myös napsaista evääksi yksi kärpässieni ja lähteä shamaanimatkalle vetämään vasarakirveskansaa turpaan. Tai mitä puukkohammasharjaväkeä lienevätkään ne, jotka monikon genetiivin ja astevaihtelun ovat suomen kieleen kehitelleet. Esi-isämme ovat olleet jotain samperin tuhkeloita! Valitettavasti en löytänyt kärpässieniä.
(Menomatkalla Kouvolaan edessäni istui muuten noin 13-vuotias poika, jolla oli repussaan Sun äitis suosittelee -merkki.)
lähettänyt Eräs Saara
3:28 ip.
5 kommenttia:
Minä olin vuosi sitten sienessä erään kaverini kanssa, joka oli suuresti pettynyt siihen, ettei lakritsirousku ollut nimestä ja tuoksustaan huolimatta loistava ruokasieni.
Pojat myös lueskelivat innolla sienikirjaa ja päättivät tehdä biisejä sienien nimien innoittamana. "Oot mun oma känsätuhkelo" jne.
En noista sienistä niin välitä, mutta täytyy sanoa, että Tori Amos on kyllä kovasti muuttunut sitten viime näkemän.
"Menomatkalla Kouvolaan..."
Gorban suvun puolelta meillä on osuus yhteen pikkumökkiin, jonne myös mennään Kouvolan kautta. Siellä on edelleen vedet padassa ja muutkin syyshommat yms. talviteloille laitot tyystin tekemättä. Huh, pitäisi jossain välissä ehtiä käymään. Tosin ei sienestystarkoituksessa, sillä meillä on jo liki kolmekymmentä vuotta ollut sopimus, että sientä tai maksaa ei yritetä salakuljettaa Gorban suuhun tai ero astuu voimaan ilman koeaikaa.
"...edessäni istui muuten noin 13-vuotias poika, jolla oli repussaan Sun äitis suosittelee -merkki."
Iik! Nyt kyllä häkellyn, ilostun ja ylpistyn! Oletko varma, että se oli Sun äitis suosittelee, ei se Valion originaaliäiti?
Kyllä siinä luki Sun äitis suosittelee... en ole kovin perillä Valion originaaliäideistä, mutta ihan samanlainen se oli kuin Sun äitis suosittelee!
Maksa ja sienet... miten mielikuvituksettomia ruoka-aineinhokkeja!
Viime kesänä tuli naureskeltua sienikirjan koiranpökkösienelle, joka ilmeisesti on saanut nimensä, no, koiran pököstä. Se myös haisee pahalle.
Pökköä pesään.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu