Testamentteja

Helsingin Sanomien mukaan pääkaupunkiseudulle rakennetaan lisää hautapaikkoja uskonnottomille. Hyvä, selvä, nyt sitten vaan pakanoita hautaamaan. Minä en ole koskaan oikein ymmärtänyt, mitä väliä sillä on, onko maa kristillisesti siunattua vai ei, jos siihen siunaukseen ei kuitenkaan usko. Tai siis ymmärrän, mutta minusta se on typerää.

Kun kuolen, haluan, että minun hautajaiseni pidetään vähintään avaruudessa. Arkun - tai oikeastaan sarkofagin - tulee olla kullattu. Siunauksen suorittaa tietenkin tosimiespappi ja mieluiten myös Voodoo-pappi, koska Voodoo on just siistii. Dramaattisen musiikin saattelemana Chuck Norris potkaisee sarkofagin avaruuteen ja mahtavat lasertykit jylisevät. (Oikeasti kai lasertykeistä kuuluisi "piu", mutta ei nyt välitetä siitä.) Toisaalta taustamusiikkina voisi olla myös jotain täysin sopimatonta, kuten Tiktakin Heilutaan-kappale, jota vihaan todella paljon.

Haluaisin myös muistuttaa, että kun minulle kuolemani jälkeen rakennetaan muistomerkki esimerkiksi keskelle Rautatientoria, niin se ei saa olla sellainen typerä postmoderni hömpötys. Se ei myöskään saa olla pieni, eikä siinä saa olla vettä, etteivät saastaiset hipit pilaa sitä kylpemällä. Lisäksi haluan, että sen tekee joku kiva taiteilija, eikä mikään pöhkö. (Ihan kuin nyt tässä muistaisin jotain nykytaiteilijoiden nimiä.) Jeff Koons ei sitä saa tehdä ainakaan, paitsi jos laittaa siihen apinan myös.

Jos sattuu käymään niin (ja mitä todennäköisimmin käy), että sekoan ja tapan hirveän lauman ihmisiä sekä samalla itseni, niin kaikkien tuttujeni on muistettava kertoa lehdistölle, että katselin televisiosta mielelläni Muumeja ja pelasin tietokoneella lähinnä Windowsin Pinballia ja Spider-pasianssia. Minun täytyy itse muistaa kirjoittaa itsemurhaviestiini, että Sotkan televisiomainokset ajoivat minut tähän epätoivoiseen tekoon. Varmuuden vuoksi voin seotessani houria jotain sohvista ja gaardemeistertyötuoleista. Vain ysiysi ysiysiysiysiysiysiysiRÄTÄTÄÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄ NYT VAIN YSIYSIYSIysiysiysiysiysiysiysi...

Varmuuden vuoksi aion lopuksi siteerata aikamme suurinta, parasta ja kauneinta rock-tähteä Freddie Mercurya: "I don’t really think about when I’m dead or how they are going to remember me. It’s up to them. When I’m dead, who cares? I don’t."