Brekekekekeks koaks koaks

Rankaisin itseäni liian myöhäisestä tenttiinluvun aloittamisesta laittamalla WC-paperirullan väärinpäin telineeseen. Urakkaa on lykännyt tehokkaasti viimeviikkoinen krapulan tasaisesti rytmittämä juhlinta ja yleinen hektisyys. Minusta ei ehkä tulekaan isona henkilöä, joka kohteliaasti kieltäytyy baari- ja bilekutsuista tenttiinlukuun vedoten. Huomisessa tentissä voisin ponkaista kesken kaiken tuolista ylös, huutaa: "Rock on kuollut teissä, siskot!" ja poistua ovet paukkuen.

Nukkuminen on täysin yliarvostettua ja aionkin akateemisromanttisesti valvoa yön lukien tenttiin. Tiedättehän, sillä tavalla silmälasit nenällä ja hiukset sotkuisella nutturalla, boheemisti risti-istunnassa lattialla kynää pureskellen monisteiden ja kirjojen ympäröimänä. Samalla työstän vasemmalla kädelläni marmoriveistosta ja kirjoitan oikealla kädellä jotain tulevaa maailmankirjallisuuden klassikkoa.

Antiikin kirjallisuudesta kertovan teoksen tekstistä tulee mielenkiintoisia viboja, kun kahvin voimalla ylikierroksilla käyvä mieleni punoo jännittäviä yhteyksiä Hipponaksin ja tosimaailman välillä. Lisäksi sinänsä ihan informatiivisesta ja mielenkiintoisesta tekstistä kuultaa läpi selkeästi yhden kirjoittajan epämiellyttävä luonne. Miten kukaan, jonka etunimi on Teivas voisi olla mitään muuta kuin pienimunainen elitisti. Voisin alkaa viljellä puheessani satunnaisia latinankielisiä lausahduksia, ja kutsua niitä teivaisuiksi. Henkilökohtainen suosikkini on toistaiseksi: Oderint, dum metuant! eli Vihatkoot, kunhan pelkäävät! Ni.

Näillä näkymin pakkaan tenttiin mukaani valkoisen lipun, jota alan puolen tunnin jälkeen heilutella dramaattisesti elehtien ja huudan samalla kärsivästi lääkintämiestä paikalle.