"Mieltäni vaivaavat kiintoisammat asiat kuin vähä-älyiset neidot!"

En muista koskaan viettäneeni näin perin juurin juhlallista itsenäisyyspäivää! Olen arvokkaasti iltapukuun pukeutunut (yöpuku lasketaan sellaiseksi) ja olen kunnioittanut sotasankareiden muistoa syömällä hernekeittoa. (Muistin maanantaina ostaa kaupasta vain kaljaa.) Eihän tässä ole mitään hauskaa. Sisäinen nykynuoreni riutuu, kun kaupat ovat kiinni, enkä pääse korostamaan yhteisöllistä yksilöllisyyttäni kuluttamalla. Kaikki mulle heti nyt! Mä niin tartten sellasen harmaameleeratun glitterillä koristetun irtohupun, tai olen pelkkä geneerinen nolla.

Parasta tänään on ollut kuplamuovin poksuttelu. Harva asia on yhtä rentouttavaa kuin kuplamuovi. Siitä ei tule edes krapulaa, ja sillä voi leikkiä ihan yksin! Ah, niitä sulosointuja! Se ihana pehmeys ja muovin sileys! Mmmm... Kuplamuoviin käärityt tissit? Kuplamuoviin kääritty pekoni? Suklaa... Pekoni... Juusto! Eksyn aiheesta.

Suomen kielessä tulisi olla sana kälppä. Kälppä tarkoittaa lyhyttä ja pyylevää, kaljupäistä keski-ikäistä miestä. Sellaisia pönöttäviä ja vähän epämiellyttäviä. Linnanjuhlat, siellä piisaa kälppiä, katsokaapas. Kannattavampaa on tosin katsoa vastikään alkanutta Muumipekko ja pyrstötähti -elokuvaa, joka on yksi lempielokuvistani. Sitten kannattaa laittaa televisio pois päältä ja työstää vaikka marmoriveistosta tai tehdä jotain muuta oikeasti kehittävää. Sellaista minäkin teen vapaa-ajallani, sillä minun elämäni on paljon jännittävämpää ja kehittävämpää kuin teidän.