Kaikesta huolimatta ihan hyvä vuosi, luulisin

Rykäisenpäs äkkiä ilmoille vuoden viimeisen blogikirjoituksen, kun rock-musiikin suosiollisella avustuksella olen päässyt eroon uniongelmien edesauttamasta mentaalisesta alennustilasta - ainakin melkein. Viimeisen viikon aikana olen katsonut niin monta elokuvaa liian pienellä sohvalla maaten, että selkärankani on mitä todennäköisesti vinoutunut pysyvästi. Olen niin monella tapaa kiero, nyt.

Säästääkseni teiltä monenlaista vaivaa, voin kertoa, että Brokeback Mountain on hyvä vielä toisellakin katsomiskerralla, Hotelli Ruanda ei ole ihan niin hyvä kuin väitetään, vaikkakin hyvä, Au Hasard, Balthazar ei ole koko elämä 1½ tunnissa, kuten väitetään, mutta siinä on söpö aasi, Fight Club toimii unettomuuden kourissa vielä viidennelläkin katsomiskerralla, Nostalghia on vähintään esteettisesti miellyttävää katseltavaa, toisin kuin Sodoman 120 päivää, joka on juuri niin inhottava kuin väitetäänkin ja Sin Cityä voisin katsella loputtomiin, mutta tästä elokuvarupeamasta ehdoton suosikkini oli John Cameron Mitchellin uusi Shortbus, joka oli niin ilahduttavan mainio, että voisin vaikka pussata ko. elokuvaa!

"We're having a film festival. They're boring as hell, but I find the more boring they are, the more intelligent people think they are for watching them."

Kaikki normaalit ja itseään kunnioittavat blogaajat kirjoittavat meemimuotoisia tai muunlaisia summauksia vuodesta 2006. Itse en ymmärrä miten kukaan voi muistaa vuoden alusta asti asioita, jos ei lunttaa esim. omasta blogistaan ja minähän en jaksa lukea tätä oikeasti - en ymmärrä miten te jaksatte. Itsekunnioituksenkin kanssa on vähän niin ja näin.

Viimeisin viikko on ollut monella tapaa tylsä ja huono, mutta epäilen, että sitä ennen tänä vuonna on saattanut tapahtua hyviäkin asioita, joten lienee epäreilua arvioida koko vuotta viimeisimpien muistojeni perusteella. Olen saanut kutsun niin moniin uudenvuodenjuhliin, etten ilmeisesti tänäkään aattona istu yksin kotona kuunnellen skumppapullon kanssa Tori Amosin Pretty Good Year -kappaletta hiljaa itkien - mikä ei sinänsä ole sääli.

Joulusta en niin välitä enää, mutta uusivuosi on asiallinen juhla, viettäkää sitä hyvin.

Oli muuten virkistävää havaita tämänpäiväisellä spontaanilla kaljareissulla, että peruspositiivisiltakaan vaikuttavat ihmiset eivät pidä joistain ihmisistä ja uskaltavat jopa sanoa sen. En olekaan yksin maailmassa! (Minähän olen kaikesta huolimatta aikamoinen päivänsäde, mutta kuten minua viisaammat osaavat kertoa, yritän niin blogissani kuin sosiaalisissa tilanteissakin esittää kylmää ja vaikeaa ihmistä - varmaankin koska sellaisella eittämättä pääsee elämässä pitkälle. Tai siis mitä vittua te oikein ajattelette?)

Ja tuohon edelliseen merkintääni en koske enää pitkällä tikullakaan. Ei muuten tartte sit vastaisuudessa tulla mun blogiin olemaan asiattomia asiallisten kirjoitusten kommenttialueille. Siitä tulee vaan paha mieli kaikille. Menkää urpoilemaan vaikka jonnekin ATM:ien blogeihin, kun niistä tulee paha mieli muutenkin, jos ei jaksa enää nauraa.

Tästä tuli niin epäkoherentti blogimerkintä, että voisin samaan syssyyn kertoa teille vaikkapa pääjalkaisten lisääntymisestä, mutta harmikseni en tiedä siitä juuri mitään. Onneksi, Wikipedia pelastaa. Tämähän onkin mielenkiintoinen juttu! Mikäli ymmärrän asian oikein, mustekalat lisääntyvät fistaamalla! Pidän pääjalkaisista aina vain enemmän, vaikka niillä onkin enemmän syytä vihata kehitystä, kuin nelijalkaisilla. Kovia jätkiä, kuitenkin.

"Octopuses are also quite strong for their size. Octopuses kept as pets have been known to open the covers of their aquariums and survive for a time in the air in order to get to a nearby feeder tank and gorge themselves on the fish there. They have also been known to catch and kill some species of sharks." Yeah!

Pedofiiliskandaali blogistaniassa

Koska minulla ei ole pitkään aikaan ollut mitään fiksua sanottavaa, haluaisin kantaa korteni kekoon ja ottaa osaa kaimani ja Mitvitin mielipiteenvaihtoon seksuaalisista asioista. Tästäkään minulla ei välttämättä ole mitään erityisen fiksua sanottavaa, mutta koettakaa kestää.

Sen lisäksi, että olen kaikkien muiden tervejärkisten naisten tavoin palavasti rakastunut Mitvitiin, olen myös hänen kanssaan tässä asiassa varsin samoilla linjoilla ja olen aiemminkin kommentoinut ohimennen median pedofiilihysteriaa penseään sävyyn. Haluaisinkin miedosti syyttää myös Saaraa pedofiilihysteriasta, sillä hänen kirjoituksessaan kauhistellaan mm. sitä, että lehdissä otsikoidaan joka päivä pedofiiliskandaaleista. Ei otsikoida.

Lehtien otsikointi on kauhistelussaan toki huomiota herättävää. En väitä, etteikö pedofiiliotsikoita olisi lehdessä huolestuttavan usein, mutta ei niitä millään riitä joka päivälle. Lisäksi lehdillä on taipumusta otsikoida myös ulkomailla tapahtuvat vähänkin huomattavat lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset, mistä pääsemme siihen, ettei tällaista tapahdu niin usein, kuin kaimani tuntuu luulevan.

Olen edelleen sitä mieltä, että pedofilia on paisuteltu ja oikeasti hyvin marginaalinen ilmiö. Tässä vaiheessa olisikin ehkä hyvä hieman määritellä pedofiliaa. Etenkin mediassa - ja myös muualla suomalaisessa yhteiskunnassa - on tapana luokitella kaikki alle 16-vuotiaisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta pedofiliaksi. Moraalisesti on toki oikein paheksua enemmän teini-ikäisiin ja lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa kuin aikuisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Pedofilia on kuitenkin lähtökohtaisesti mieltymystä lapsiin, jotka eivät ole vielä saavuttaneet puberteettia ja tämä on minusta ratkaiseva ero tekijän kannalta.

Jos aikuinen mies raiskaa 15-vuotiaan tytön hän on kaikin puolin inhottava sosiopaatti, jota pitäisi ampua haulikolla munille, mutta minusta häntä ei voida sanoa pedofiiliksi, sillä kohde olisi yhtä hyvin voinut olla 20-vuotias nainen. 15-vuotiaat nähkääs usein ovat sukupuolisesti kehittyneitä ja heissä on havaittavissa sukupuolelleen ominaisia piirteitä, kuten tissit. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa pedofiili on esimerkiksi pitänyt lasta kellarissaan ja käyttänyt tätä säännöllisesti hyväkseen, hän on usein menettänyt kiinnostuksensa uhriin tämän saavutettua murrosiän.

Kuten jo sanoin, teini-ikäisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on tuomittavaa ja paheksuttavaa, mutta se ei määritelmällisesti ole pedofiliaa. Erityisesti minua tökkiikin Saaran kirjoituksessa se, miten hän täysin luontevasti yhdistää yleisen pornoistumisen ja katukuvassa vilkkuvat tissit pedofiliaan. Ei näin!

Pedofilian ja muun seksuaalisen väkivallan ero on minusta myös jossain määrin oleellinen asia uhrin kannalta. Noin 14-vuotias nuori todennäköisesti on jossain määrin perillä seksuaalisuudesta, seksistä ja siihen liittyvistä asioista, kun taas keskiverto 7-vuotias ei juurikaan ymmärrä, mitä tapahtuu, jos aikuinen käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen. En ole psykologi, mutta voin kuvitella, että henkiset vammat ovat juuri tästä syystä hyvin erilaiset pedofilian ja muun seksuaalisen väkivallan uhreilla.

Voinemme olla yhtä mieltä siitä, että minkäänlaisilla seksuaalirikollisilla ei lähtökohtaisesti ole ns. kaikki kortit pakassa, mutta pedofiilit ovat asia erikseen. Lapsista kiihottuminen on jotain aivan eri tavalla perverssiä, kuin nuorista naisista kiihottuminen. Minä en puolustele tällä merkinnälläni ketään. Minusta olisi vain mukavaa, että asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä, etteivät esimerkiksi pienten lasten äidit tulisi turhaan hysteerisiksi, kun ongelmaa paisutellaan. Asiaa vielä hieman täsmentääkseni: 16-vuotiaasta tytöstä kiinnostuneet eivät mitä todennäköisimmin ole kiinnostuneita 6-vuotiaasta tytöstä.

Halusin vain korostaa tässä asioita, joita Mitvit ei ehkä vääntänyt tarpeeksi rautalangasta. Jos haluatte tietää, mitä muuten olen asiasta mieltä, menkää lukemaan Mitvitin merkintä. Sen blogi on muutenkin parempi kuin tämä.

EDIT: Joku ilmoitti vihdoin, että linkkini Mitvitiin ei toiminut, nyt pitäisi toimia.

Menkää jonnekin muualle lukemaan

Yritin kirjoittaa jotain blogipikkujouluraporttia, mutta en jaksanut millään etsiä ihmisten blogeja ja linkitellä niihin. Yhtään. Olisin haukkunut Sediksen, kiittänyt Junakohtausta juomista, hehkuttanut vähän Sun äitis parhautta ja Minhin hehkeyttä. Ja sanonut sympaattiseksi sitä 14-vuotiaan näköistä, mutta oikeasti kaksikymppistä Viimaa. Muuta ei nyt tule tähän hätään mieleen.

Yhteenvedonomaisesti olisin myös kiittänyt vaikka kaikkia (paitsi ehkä Sedistä, jonka käytös alkoi vituttaa minua niin paljon, että poistuin muuten mukavilta jatkoilta vähän ennen kahta, vaikka ei edes väsyttänyt), erityisesti Marinadia järjestämisestä ja Veeraa jatkoista. Minulla oli ihan lystiä, vaikka en Alppipuistomiitingin (jonka jatkot tosin olivat kuulemma hilpeämmät) jälkeen kummoisia odottanut.

Ai niin, lisäksi olisin maininnut, että olen sentään vihdoin tavannut Mitvitin (joka muuten oli vähemmän hohdokas persoona kuin olisin toivonut, mutta ihan hohdokas silti), mutta en silti koe saavuttaneeni kaikkea, sillä Kervå jätti tulematta jonkun epämääräisen taudin takia, hyi.

Minulla ei muuten ole edes krapulaa, mutta jotain kummallisia vatsanväänteitä sain luullakseni Weeruskan pizzasta (tällaista ei ole ennen kyllä tapahtunut ja olen syönyt siellä lukemattomia pizzoja) ja valvoin yhdeksään asti aamulla tuskaa potien. Niin, että silti ei oo kyllä helppoo.

(Ja muuten se, että paremman puutteessa lykkään blogiini yhden meemin ei tarkoita sitä, että teidän kannattaa tulla tänne pilvin pimein haastelemaan minua muihin vastaaviin. Ihme meininkiä.)

Baby Baby

Mä laitan tähän nyt meemin!

1. Sukupuolesi?
Living Loving Maid (She's Just a Woman)

2. Mikä on suurin unelmasi?
What Is and What Should Never Be

3. Mitä inhoat?
Communication Breakdown

4. Millainen fiilis sinulla nyt on?
Hots on for Nowhere

5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Rock and Roll

6. Mistä asioista pidät?
Dancing Days

7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Hey Hey What Can I Do

8. Missä haluaisit olla?
In The Light

9. Kuvaile elämää?
I Can't Quit You Baby

10. Kuvaile itseäsi?
Heartbreaker

11. Mitä sinä haluaisit juuri nyt?
Boogie With Stu

Siin on, niinku, Led Zeppelinin biisien nimii kaikki vastaukset. Näin jälkeenpäin ajatellen ois pitäny ehkä pistää Röllilaulujen nimiä.

Muodista ja nahkatakeista

Päädyin eilen mutkien kautta shoppailemaan Tapiolan keskustaan ja muoti herätti taas minussa ja ystävässäni hämmennystä. Stockmannin One Way oli täynnänsä sinänsä ihan mukavia vaatteita, jotka oli julmasti tärvelty ns. rock-henkisillä printeillä. Näin kaikki 13-17-vuotiaat voivat olla yhtä persoonallisia jokainen! Tämä nykyinen rock-muoti on vieläpä sellaista korpinmustaa hörhelöemoilua, että päähän sattuu. Puhumattakaan siitä kasarivivahteesta...

Parasta nykymuodissa ovat minusta pitkähelmaiset paidat. Ensinnäkin normaalipituiset paidat tuppaavat olemaan minulle liian lyhyitä. Toiseksi on hienoa, ettei näillä leveysasteilla teinien tarvitse enää keikkua ostarilla napa takin alta vilkkuen!

Huonointa sen sijaan ovat liian tiukat kapealahkeiset farkut, joissa näyttävät hyviltä lähinnä kaikki alle 50-kiloiset. Ja mikä siinäkin on, että kun miesten muotiin tulevat tiukat (vaikkakin liian tiukat) farkut niiden roikkuvien ja löysien sijasta, ei niitäkään käytetä niin, että istuisivat takapuolesta hyvin, vaan niiden pitää pussittaa perseen kohdalta niin kuin olisi kakkaa housuissa. Tai jotain.

Odotan edelleen sitä päivää, kun oikean kokoiset ja hyvin istuvat vaatteet tulevat muotiin.

Seuraavalla aihevalinnalla suututan todennäköisesti suuren osan lukijakunnastani ja ystäväpiiristäni. Se on kuitenkin lempiharrastukseni, joten annetaan mennä.

Image-lehdessä esiteltiin roolipelaajien pukeutumista. Kenet tahansa kuvissa olleen olisin kadulla vastaan kävellessä arvannut heti roolipelaajaksi. Yksi haastatelluista kertoi, että musta ja pitkä nahkatakki on tyylikäs ja cool. VÄÄRIN. Se ei ole.

En ole koskaan nähnyt hyvin istuvaa ja tyylikästä pitkää mustaa nahkatakkia esimerkiksi kadulla kävellessäni. Tyypillinen pitkä musta nahkatakki istuu hartioista huonosti ja näyttää luisevan nörtin päällä muutenkin lähes poikkeuksetta liian isolta. Ja anteeksi nyt vaan, mutta jos lukiessasi tätä kuvittelet olevasi poikkeustapaus, et todennäköisesti ole.

Tiedän, että takinliepeiden dramaattinen liehunta tuulista katua pitkin kävellessä antaa takin kantajalle helposti illuusion jonkinlaisesta koleasta habituksesta, mutta todellisuudessa näytät vastaantulijoiden mielestä mitä todennäköisimmin tyypiltä, joka haluaa näyttää Matrixin Neolta siinä suuremmin onnistumatta ja huitoo kotinsa rauhassa kylpyhuoneessa lattiankuivaimella ja tekee jostain syystä laserpyssyääniä taistellessaan kuviteltuja agentti Smithejä vastaan.

En epäile sitä, etteikö pitkä musta nahkatakki tekisi mahdollisesti vaikutusta kaikkii muihin roolipelinörtteihin, jotka käyttävät pitkää mustaa nahkatakkia, joten siinähän sitten kilpailette keskenänne takin pituuksista. Pitkästä mustasta nahkatakista on tullut naurettavissa määrin sellainen nörttiyden symboli, että meidän normaalien ihmisten ensimmäiset assosiaatiot ovat puhevika, lasien nostaminen etusormella nenänvartta pitkin ylös ja röhkivä nauru.

Lisäksi minua ärsyttävät veluurikankaiset verryttelyasut, tribaalitatuoinnit alaselässä, pitkät niskatukat, suippokärkiset kengät ja bändipaidat, joita massatuotetaan vaatekauppaketjuihin, jotta ihmiset, jotka eivät edes tiedä, että paitaan painettu teksti tarkoittaa jotain bändiä, voivat käyttää niitä ja tuntea itsensä nuoriksi kapinallisiksi. Saatana.

Aidon kauneuden puolesta

Mainostajat ovat jo tajunneet, että esimerkiksi bussin ikkunasta ulos näkeminen on toisarvoista heidän kaupalliseen viestiinsä verrattuna. Matkatessani hiljattain Espooseen olin mahdollisesti virittynyt kiinnittämään huomiota ympäristössäni vallitseviin epäkohtiin ja havaitsin, miten paljon tilaa mainostajat ovat jättäneet käyttämättä. Eikö nyt kannattaisikin olla dynaamisesti innovatiivinen ja niinku mennä sinne kentälle ja hankkii sitä näkyvyyttä - vai mitä sanotte, jätkät!

Jos bussin ikkunasta näkemisestä voidaan tinkiä, niin ehkä tienviitatkin kannattaisi valjastaa markkinatalouden massiivisten sotajoukkojen käyttöön. On tuskin kovin tärkeää saada selvää tienviitan tekstistä - ja kaikkihan ne ovat jotain kuusikujia tai hämeenkatuja kuitenkin. Tienviittojen lisäksi ei kannata olla käyttämättä hyödykseen muitakin opasteita. En näe kerrassaan mitään syytä siihen, miksei vaikkapa liikennemerkkien hahmoilla olisi yllään Niken hupparia tai taskussa iPodia!

Lisäksi olen huomannut, että useissa rakennuksissa jää paljon seinäpinta-alaa käyttämättä! Asukkaiden viihtyvyys ei voi olla niin tärkeää. Sitäpaitsi eihän täällä pohjolassa paista aurinko muutenkaan kuin pari hassua tuntia vuorokaudessa! Yläkerroksien ikkunoihin voisi jättää hieman näkyvyyttä, jotta asukkaat voisivat sitten ihailla asfalttiin maalattuja mainoskuvia. Kukapa feministi ei haluaisi tallata H&M:n bikinimainosten päällä. Lumen aurauksesta olisi tosin tässä tapauksessa pidettävä huoli.

Espooseen huristellessani panin myös merkille tyhjyyttään ammottavat vesistöt. Eikö sinne kannattaisi pistää joku kyltti kellumaan, tai mahdollisesti jopa palkata moottoriveneilijä päristelemään ympyrää rannan tuntumassa. Lyötäisiin venheeseen vielä kunnon ämyrit, niin mainosjinglekin pääsisi oikeuksiinsa; jos ei länsiväylän varressa niin esimerkiksi Töölönlahdella! Hölkkääjille ei jäisi epäselväksi tuotteen ylivertaisuus.

Yrittäisitte nyt edes! Monissa lähiöissäkin on edelleen mahdollista kävellä useita metrejä näkemättä yhtään mainoksia! Eikä huolta siitä, että hukkuisitte visuaalisten ärsykkeiden ja audiokidutuksen tulvaan: aina vaan kovempia ääniä ja kirkkaampina välkkyviä kuvia peliin, ettei juuri Sinun tuotteesi jää keneltäkään huomaamatta. Koska olet sen arvoinen.