Tätäkään ei ole pakko lukea

Aasiakas.net-sivuston kommentointi herättää minussa mitä suurinta hilpeyttä. Kommenttiosastolla käydään jatkuvaa sotaa asiakkaiden ja asiakaspalvelijoiden välillä. Osa sivustolle kirjoittavista asiakaspalvelijoista urputtaa selvästi täysin vähäpätöisistä pikkuasioista ja jos joku tämän kommenttiosastolla ilmaisee, vastaus on välittömästi yläastehenkinen "ehkä sun sit kannattais lukee jotain muuta!"

Jos joku ottaa asiakseen urputtaa jostain, minusta on vain oikein, että muut saavat vastaurputtaa ja urputtaa vastaan vastaurputukseenkin ihan vapaasti ad nauseam. En ole koskaan ymmärtänyt, miten internetiin kirjoittavat ihmiset voivat olla niin lapsellisia ja herkkänahkaisia, että alkavat mesoamaan teatraalisesti heti, jos joku on vähän eri mieltä ja/tai muutenkin idiootti.

Yritän ymmärtää sen, että joku ottaa itseensä mahdolliset henkilökohtaiset loukkaukset, joita helposti viljellään vähänkin provosoivimpien blogien kommenttiosastoilla, myös ajoittain täällä. Minun henkilökohtaista mielenrauhaani ei kuitenkaan hirveästi hetkauta, jos joku mitätön maansaasta internetissä pitää minua ylimielisenä kusipäänä, eikä sen minusta pitäisi teoriassa hetkauttaa monia muitakaan, joihin mahdollista pilkkaa kohdistuu.

En sitä paitsi ole koskaan löytänyt loppua tälle epämääräiselle päättelyketjulle internet-kirjoittelemisesta. Kyllä, voin lukea jotain muuta. Moni voisi myös mielellään kirjoittaa jotain aivan muuta. Voisi olla kommentoimatta, jos on eri mieltä tai toisaalta voisi olla alun perinkin hiljaa, jos meinaa provosoitua ihan kaikesta poikkipuolisesta. Siis ihan yhtäpuolisesti kaikki voisivat kyllä tehdä jotain ihan muuta. Menisitte vaikka ulos välillä.

Siinähän päätätte kukin omalla tahollanne, mitkä kommentit poistatte ja kuinka paljon jaksatte provosoitua anonyymeistä herjaajista. Minun puolestani voitte tehdä ihan vapaasti niinkin; olen sillä tavalla armollinen.

Täällä puolestaan saatte ihan vapaasti urputtaa, herjata, väitellä, tapella tai valittaa turhasta. Minua ei kiinnosta.

Ei todellakaan näin

Tänä aamuna muistin, miksen normaalisti juo vitutukseen.

Aamulla tajuaa olevansa itsekin täysi idiootti, kun edellispäivänä kuitenkin vitutti vain se, että kaikki muut ovat idiootteja.

Miten ihmiset jaksavat olla niin perseestä?

Olin viikonloppuna Tampereella ja joku hippisika varasti kaulaliinani Vastavirta-klubilla. Vitutti ihan tarpeeksi jo sekin. Minulla oli ollut tuo kaulaliina 13-vuotiaasta asti ja käytin sitä jatkuvasti. Kaulaliinan pöllinyt typerä kyrpä todennäköisesti heitti sen kännissä johonkin ojaan kotimatkallaan. Kiitos tästä.

Tänä aamuna havaitsin, että joku kyvytön häviäjä on varastanut vaatteeni kuivaushuoneesta. Mitä helvettiä se niillä edes tekee? Onko jumalauta ihan pakko silkkaa vittumaisuuttaan vaikeuttaa toisten ihmisten elämää ja aiheuttaa suunnatonta vitutusta? Ei niistä saa rahaa edes!

Rikosilmoituksen teen ihan sen takia että vituttaa; tuskin kukaan jaksaa noin vähäpätöistä rikosta sen kummemmin tutkia. Tosin kuivaushuoneen käyttäjien määrä lienee rajallinen, koska avain pitää erikseen hankkia ja siitä pitää maksaa pantti. Kuivaushuoneeseen ei kuitenkaan ollut murtauduttu.

Ei tällaisessa maailmassa voi elää. Työkaveri kertoi myös jutun siitä, kuinka mm. Vantaalla kusipäiset kusipäiden lapset varastelevat polkupyöriä vain hajoittaakseen ne metsässä. Ihan ässä meininki!

Terveisiä myös taas sille vittumaiselle paskiaiselle, joka "löysi" uuden puhelimeni Ruisrockissa 2006 ja soitti sillä ulkomaille kunnes akku loppui.

Toivottavasti saatte syövän.

Tutkijaryhmän aamutunnelmat epämääräisenä sekamelskana

Minä en nyt ole ihan vakuuttunut tästä "syksy"-jutusta. Minkä takia pitää olla tuollainen sää? Ja minkä takia joka syksy pitää havahtua siihen, ettei ole mitään ihmisten hommaa asua näillä leveysasteilla, eikä silti koskaan vaella etelään syyskuussa? Vaeltaisin sivuttain kuin ravut suoraan eteläisen Ranskan rannikoille!

Jos minun ei pitäisi taas tuurata asiakaspalveluamme, voisin tiedustella hienovaraisesti, saanko tehdä tämän päivän etätöitä, ettei tarvitsisi lähteä ulos. Työt eivät edes olisi kovin etäisiä, sillä työpaikkani sijaitsee samassa korttelissa kuin asuntoni. Jopa viidenkymmenen metrin työmatka tuntuu aivan ylivoimaiselta tuollaisessa säässä. Puhumattakaan siitä, että töiden jälkeen pitää kävellä Pasilaan ja lähteä Tampereelle asti, ei onneksi kävellen. (Kuinka paljon tavaraa ihminen voi luulla tarvitsevansa yhden viikonlopun aikana?)

Oloni ei ole erityisen vireä, ja luulen, että unohdan tänään töissä lähettää ne samat sähköpostit, jotka unohdin luullakseni lähettää myös eilen. En tiedä mitä ne ovat, mutta luulen, että sellaisia on olemassa. Lisäksi olen saanut yöllä niin hämmentäviä tekstiviestejä, että niiden lähettäjä ansaitsi saavutuksestaan ehkä jonkinlaisen palkinnon. Ei voi kuin ihmetellä.

Olen ulkoistanut aamuiset musiikkivalintani Radio Helsingille, joka mitä ilmeisimmin tietää aamuyhdeksän ja kymmenen välillä minua paremmin, mitä kappaleita sen minulle pitää levyhyllystäni soittaa ja missä järjestyksessä.

Niin, todellisuudessa en ole aina erityisen hauska, mutta ettepä ole tekään!

GanesPod, GanesBook, Hard Ganes Hallelujah ja hei nyt ottaa niinku päähän

Viime aikoinahan on siis vituttanut mm. tiuskivat ja kiukuttelevat freelancerit, pikkuasioista vänkäävät ihmiset, sää, toimimattomat tietokoneet ja kadonneet cd-levyt.

Aivan erityisesti on kuitenkin vituttanut Ganes-elokuvan markkinointi. Onko suomessa vielä jotain tuotetta, jota ei saisi jollain Ganes-logolla varustettuna, jonka mainoslause ei olisi Ganes-elokuvassa tai jota ei markkinoitaisi muuten vaan Ganes-leffan ohessa? No: EIPÄ TAIDA OLLA!

Näin ollen en kiusallanikaan mene katsomaan ko. elokuvaa edes vahingossa (ettekö te koskaan katso elokuvia vahingossa muka?), vaikka se tekovaiheessa minua etäisesti kiinnostikin. Itse asiassa olen varmaan nähnyt käytännössä katsoen koko elokuvan erinäisissä TV-, radio-, ja julistemainoksissa yksittäisinä kuvina tai muutamien sekuntien pätkinä, joten turha tässä on elokuvateatteriin asti vaivautua maksaakseen ihan oikeaa rahaa parista tuotesijoitteluntäyteisestä tunnista.

Voisin ehkä kirjoittaa tästä Kulutusjuhlaan, jos jaksaisin nyt olla edes himpun verran asiallisempi. (Minähän olen siis nykyään myös asiablogaaja - aivan järjettömän asiallinen sellainen.)

Ganes-ateria? Voi jeesuksenperkele. Onko sinne leivottu sämpylään ylläriksi xxx Milonoffin takatukkaa vai häh? Siis mä en jaksa. Tehkää nyt ihmeessä joku remuaaltossiideri ja pistäkää se heittämään jotain mukanokkelaa läppää vaikka HKL:n mainokseen. Rock on niin kuollut.

Etusivu uusiksi: töissä ei ole aina kivaa!

Tiedätte varmaan, että on olemassa aikuisia ihmisiä, jotka kirjoittavat työkseen lehtiin ja saavat siitä rahaa. Tiesittekö, että osa näistä aikuisista ihmisistä kirjoittaa kuin keskimääräinen yläasteikäinen? (Kuulemma jopa laajalevikkisimpiin lehtiin kirjoittavien joukossa on tällaisia.) Tiesittekö, että on olemassa sieluparkoja, kuten minä, jotka sitten joutuvat tekemään tästä etäisesti tekstiä muistuttavasta sekasotkusta edes jollain tavalla lukukelpoista? Se ei nimittäin ole yhtään hauskaa.

Osa näistä ei osaa edes kirjoittaa nimeään. Se oli sentään ainoa vaatimus, joka meille yläasteella esitettiin! Tänään olen miettinyt, osaavatko ne istua edes, vai tipahtelevatko kenties tuolilta useinkin pöydän alle kirjoittaessaan. (Se selittäisi paljon.) Miten nämä ihmiset selviävät päivittäisistä haasteista? Osuvatko kenties haarukalla usein suun sijasta esimerkiksi korvaansa? Nousevatko aamuisin usein vahingossa väärin päin sängystä? Miten sujuu kengännauhojen solmiminen? Missä on evoluutio, kun sitä tarvitaan! ("Mhy mhy mhy mhy mhy" -evoluutio.)

Tänään minä menen baariin.