Vittumainen ahven ja ujo kana

...nämä olivat päähenkilöitä viikonlopun mökkireissulla, jossa Alfapetiä pelatessa päätettiin sattuneista syistä, että 9.9. on kansallinen tyräyö.

"Jos sikagöb ei muka ole sana, niin sen pitäisi olla."

Minulla oli kovasti hauskaa, kuten tovereillakin. Yksi nysväili parisuhteessaan ja jätti tulematta, mutta hysteerinen kikatus alkoi automatkalla mökille ja jatkui läpi reissun. Alkuhankaluuksia ilmeni jonkun vitun turhan kokouksen vuoksi ruuhkautuneessa keskustassa, kun olimme matkalla poimimaan kolmatta mökkeilijää kotoaan Espoosta. Meilahden kohdalla tilanne meinasi helpottaa, mutta hieman hidasta oli matkanteko ainakin Lahdentielle asti.

"Kato, neljä metriä eikä yhtään autoa!"
"Älä sano, kohta tuolta hyökkää joku ambulanssiarmada. Joku on loukkaantunut ja ne menee viemään sille laastaria."
"Joo, 20 ambulanssia, joissa jokaisessa yksi laastari."

Matkalla joku oli tehnyt paljon taidetta tienvarsille. Kukkalaatikoita oli asetellut myös, jotta ajaminen olisi viihtyisää ja miellyttävää. Jotain vitun naistoimikuntia.

"Miks noi puut on sidottu yhteen?"
"Ettei ne karkais."
"Ai ne vartioi toisiaan? Entä jos ne karkaa kaikki yhdessä?"
"Ei niillä ole sellaista organisointikykyä. Ne on puita!"

Tunsin oloni äidilliseksi. Sitä tapahtuu näiden ihmisten seurassa toisinaan. "Saara laula meille! Saara keitätkö meille kaakaota! Saara mitä teet meille ruuaksi!"

Se on kuitenkin varsin mukavaa.

Minulla on vihdoin oikea katto pääni päällä ja tunnen oloni jälleen kotoisaksi. Kaksi minuuttia maalta tulon jälkeen hyttynen inisi korvani juuressa. Nämä eliöt haluan kitkeä maailmasta.