3.9.06

Minä olen oman elämäni hattivatti

Jos missään vaiheessa olen tuntenut henkisen tilani olevan kohtalaisella tolalla, niin kymmenen tunnin oikoluennan jälkeen ei ollut sellaisesta enää huolta. Oli tietysti täysin oma valintani suorittaa tämä työ kerralla loppuun - lähinnä siksi että voisin tänään ottaa rennosti ja vähän siivoilla. Kieliopin yliannostuksesta toivuttuani otinkin todella rennosti ja sotkin lisää.

Jokin älyllinen ja luova osa aivoistani on aktivoitunut viime aikoina siinä määrin, että päätin taas harrastua lisää muutamissa asioissa. Sukulaiset lahjoivat minua mm. Stockmannin lahjakortilla siitä hyvästä, että olen pysynyt hengissä tasan 21 vuotta, joten intouduin Akateemisen kirjakaupan psykologiaosastolla ja nappasin itselleni Oliver Sacksin Antropologi Marsissa -opuksen sekä Dave Grossmannin kirjoittaman On Killing -teoksen, jossa ruoditaan tappamisen psykologiaa sotilaallisesta näkökulmasta (melko karua).

Lisäksi päätin aloittaa lähiaikoina jonkin suuruudenhullun kuvataideprojektin, jota en taaskaan saa koskaan päätökseen. En vielä tiedä mikä se on, mutta verestän taitojani tuottamalla itsekritiikkiä stereona, eli piirtämällä omakuvia peilin kautta. Se vaatii vahvaa luonnetta, näin sanon.

Epämääräiset hanttihommat, joita opiskelija usein joutuu etenkin kesäisin harrastamaan, meinaavat vallan tukahduttaa nuoren mielen. Tällainen - ainakin minun tapauksessani - taas usein potkii liikkeelle jotain sisäistä älykköä, joka alkaa esittää vaatimuksia ja pakottaa todistelemaan itselleni, että olen oikeasti mielenkiintoinen henkilö, jonka päässä liikkuu jotain. Sama sisäinen älykkö kenties, joka pakottaa käyttämään aivan liian pitkiä ja monimutkaisia virkkeitä. Ehkä myös sama älykkö, joka juo minut viikonloppuisin krapulaan. Kenties pieni lehmä?

Urani ponttonibisneksessä ei kuitenkaan ole vielä ohi, vaan on harventunut. Olen saanut hyvää palautetta erinäisistä kirjoitus- ja käännöstöistä, joita minulle on sälytetty, enkä tunne itseäni enää niin turhaksi jätkäksi. Huomasin eräänä päivänä myös välittäväni sujuvasti viestiä pikkuponttonien pinnalta harjattavista sinkkikiehuntakuplista, niin että melkein ymmärsin, mitä sanoin. Lisäksi olen haalinut itselleni muutamia epämääräisiä työkeikkoja, joten työnhakupaniikki lykkääntyy ainakin kuukaudella. Seuraavaksi rupean kirahvinkouluttajaksi.

Hyvät naiset ja herrat, olette tässä todistaneet syksyllä alkavaa E.S:n egonpaisutusprojektia. Talvella tulee kylmä, jos ympärillä ei auran tavoin leijaile muhkeaa itsetutkiskelusta, -rakkaudesta ja -keskeisyydestä koostuvaa astraalimassaa. Tulee niin samperin pimeää, että pitää harjoittaa itsevalaisua. Itsevalaisevat eläimet noin muutenkin on aika siistejä. Hattivatit vaik.