Vadelmia ja tupakkaa

Heterouttaan alati korostavien miesten ja joukkoliikennevälineissä urpoilevien henkilöiden lisäksi minua ärsyttää tietynlainen nössöilevä asenne. Kävin nimittäin juuri hakemassa kaupasta tupakkaa ja vadelmia, kun kaupantäti ilmoitti, ettei Alepaan saisi tulla paljain jaloin. "Ai?" kommentoin nohevana ja kaupantäti selitti, että siellä saattaa olla lasinsiruja, eikä kukaan korvaa, jos astun sellaiseen.

Noh, noin muutenkin ihmisillä on usein tapana kauhistella paljain jaloin kävelyä ja kysyä "entä jos astut lasinsiruun?". No sitten astun ja tulee haava ja laitetaan siihen laastari. Neljä kesää olen kävellyt pääosin paljain jaloin ja olen astunut lasinsirun päälle... itse asiassa muutamia kertoja, mutta jalalleni ei ole koskaan käynyt mitään.

Katsokaas kun lasinsirun pitää olla hyvin spesifisessä kulmassa jalkapohjaan nähden tai jollain tavalla käyrä, että se kunnolla silpaisisi vallan verihaavan. Minusta osuvampi kysymys on: "Entä jos astut koiranpaskaan?" Astuin nimittäin päivänä eräänä tuoreeseen sylkeen eikä se ollut lainkaan miellyttävää.

Minun on ehkä täsmennettävä ärsytykseni kohdetta, "tietynlaista nössöilyä". Jokainen varmasti tuntee henkilön, joka ei suostu poistamaan muoviliuskaa uuden kännykän näytön päältä kuukausiin, tai pitää aina rumaa lakanaa hienon nahkasohvansa päällä, jos vaikka sattuu joku vahinko. Sellainen minua ärsyttää.

Tänään olin ponttonitehtaalla järjestelemässä vähän papereita kiertelevänä sihteerikkönä ja talousjohtajamme oli edellispäivänä huolissaan siitä, että vaatteeni likaantuvat. Tehtaalla kun on sellaista kieltämättä vähän ikävää betonipölyä joka tarttuu joka paikkaan. Jos vaatteet likaantuvat, ne pestään.

Ja sitten tällaiseen liittyy kummallinen ylireagointi: "Aaaaaaaa! Vesilasi kaatui! Pyyhkeitä, talouspaperia! Nopeasti! Soittakaa palokunta! Soittakaa Hannu Karpolle!" Jos vesilasi kaatuu, se nostetaan pystyyn ja vesi pyyhitään.

Noh, saatte panikoida jos vettä kaatuu tietokoneeseen tai vaarin perintöurkuihin.