You rock my world!

Manasin itselleni kuolemantaudin. Aloin jo ihmetellä orastavaa flunssaa, joka ei neljänkään viikon jälkeen rokannut maailmaani kuten kunnon flunssan kuuluisi. Olin hermostua ja harkitsin vakavasti, josko menisin alasti tuuletusparvekkeelle huutamaan. Olin juuri kävelemässä portaita ylös, kun lamaannuttava yskäkohtaus ja korkea kuume pysäyttivät minut. Olen kieltämättä syönyt viime aikoina paljon kanaa.

Riennänpä kaikesta huolimatta tänään reippaasti Marcel Proust -aiheisen kirjallisuuskurssin ensimmäiselle luennolle ja palautan maailmanhistorian huonoimman Alppilan nimistöä käsittelevän esseen. Väitän olleeni n. 38,5 asteen kuumeessa sitä kirjoittaessani, sillä jostain syystä sain aikaan vain kolmen sanan lauseita, joista todennäköisesti puuttuu esimerkiksi verbejä. Olen hajottanut kuumemittarini, joten en voi vahvistaa selitystä.

Viime aikoina olen toiminut lähinnä tupakalla, oluella ja Patti Smithillä. Tänään olen ajatellut lisätä yhtälöön Finrexinin. Hyvin toimii. Gloooooooria.

Onnistuisinkohan pelottelemaan ihmisiä raitiovaunussa yskimällä, aivastelemalla ja kaakattamalla samalla kuin kalkkuna. Kiittäkää japanilaisia! Kannettavat musiikkisoittimet pitävät minut aisoissa. Sunnuntaina olin soittimen puuttuessa vähällä kommentoida eräälle suurisieraimiselle mieshenkilölle hänen sieraintensa kokoa. "Hyvä herra, kai tiedätte, että teillä on vallan poikkeuksellisen suuret sieraimet!"

(Little sister the sky is falling!)