Pyhä lonkero

Lähdin eilen evakkoon pöydänkorjaajien tieltä keskustabaariin, jossa hehkeä tuttavani tarjosi minulle useita tuopillisia lonkeroa. Se oli mitä oikeaoppisin lauantaipäivän käynnistys eikä hento käteni voinut enää torjua toista baariinlähtöehdotusta myöhemmin illalla.

Kauniina vastakohtana perjantain huulikiilto- ja kimallepainotteiselle juhlahumulle päädyin ölisevien jääkiekkofanien keskelle kampin Pub Peteen, jonka legendaarisen inhottava ja tyly henkilökohta osoittautui taas enemmän kuin maineensa arvoiseksi.

Paikalla soitti myös musiikkia joku typeräniminen mies. Öliseville jääkiekkofaneille ei tulisi antaa mikrofonia ja kitaraa. Huonoa Rock'n'Rollia all night long! Olisivat voineet soittaa samaa kappaletta koko illan, eikä kukaan olisi huomannut. Itse asiassa epäilen, että soittivat samaa kappaletta koko illan.

Jollain ovelalla väistöliikkeellä olen tänään välttänyt pahimmat seuraamukset, mahdollisesti nukkumalla krapulani yli. Olen käyttänyt hyväkseni muiden ihmisten DVD-hyllyjä ja ajattelin järjestää tänään itselleni pienimuotoisen leffamaratonin. Epäilen, että puhelimeni soi heti, kun olen saanut ensimmäisen elokuvan pyörimään, ja keittiötasojen asentajat haluavat tulla taas häiritsemään seesteistä lepopäivääni.