Ah, surkeus, mi' sielun täyttää

Olen tehnyt töitä miltei kaksi viikkoa putkeen ja nyt pahin on ohi. Eilen vein roskat. Tänään ajattelin mennä baariin. En ole varma, mitä baarissa teen, sillä rahatilanteeni alkaa olla pakkasen puolella.

Television tuijottaminen tylsensi mieleni, joten päätin alkaa luovaksi ja opettelin soittamaan huilua uudestaan. Soitin olosuhteisiin nähden varsin hyvin, mutta huilu oli puoli sävelaskelta epävireessä. Yritin virittää ja nyt en saa sitä enää takaisin osiksi ja koteloon. Lainasin huiluani erään suomalaisen rock-yhtyeen kiertueelle noin vuonna 1996, eikä se ole ollut entisensä sen jälkeen, kun sain sen takaisin noin vuonna 2000. (Seuraavaksi kun näen Waltarin Kärtsyn kadulla, vedän turpaan.)

Aikani huilun kanssa paarattuani päätin piirtää loppuun aikaa sitten aloittamani Tom Waits -aiheisen kuivapastellityön. Eihän siitä mitään tullut, jätin mokoman rauhaan. Noh, mitäs jos vaikka rikkoisin muutaman lasin seuraavaksi! Tiskaaminen sujui tietysti ongelmitta, sillä se ei ole kovin mukavaa puuhaa, vaikka minulla onkin hurmaavaa omenaesanssille tuoksuvaa tiskiainetta.

Lähdin seinäkiipeilemään ja olin huono.

Kai te ymmärrätte, että jos tuo lumen satelu ei kohta lakkaa, minä sekoan ja tapan KAIKKI. Aloitan Pekka Poudasta, perkele.

On vähän hiljainen tämä viikko. Tosin, lauantaina pidän suklaakestit. Sitä odotellessa metablogistiseksi heittäytyäkseni: heippa vaan loputkin tilaajat. *Viil*