Hämmentävien yhteensattumien viikonloppu

Viikonloppu on ollut mukavan hektinen ja kasarihittien tahtiin tanssittava. Sunnuntaita rauhoitti noin 3215 jaksoa Arrested Development -sarjaa ja mainio illallinen. Arrested Development oli riemullisen hauska, mutta aiheutti ajoittain katselijoissa tuskaista myötähäpeää - toisissa enemmän ja ennen kaikkea kovempaa. Lisäksi yksissä tuumin tulimme siihen tulokseen, että ankka on herkullinen lintu.

Jos törmäätte Toveri-kuppilassa lasinalusiin, joiden toisella puolella lukee "HILJAA!" olen minä siihen syyllinen, täytyy tunnustaa.

Minulla ei ole viime aikoina ollut kovin hyviä ideoita, minkä kunniaksi päätin kirjoittaa tieteellisen kirjoittamisen kurssille esseen sä-passiivista. Jos en valitsisi itse aihettani, minun pitäisi kirjoittaa aiheesta "kieli ja sukupuoli", täytyy tunnustaa, ettei se kiinnosta minua vähimmissäkään määrin. Tietysti olisin voinut pureutua syvällisesti siihen, miksi naiset eivät ole hauskoja. Mä oon niin hyvä jätkä, etten viitsi, niinku.

CD-soittimen kirous vainoaa minua ja aina pattereiden loppuessa takanani kulkuvälineissä sattuu istumaan ilmeisen limaa erittävä henkilö, joka ei osaa niiskutella ja köhiä sivistyneesti, vaan röhisee kuin keuhkopöhöinen supervillisika. Minun oli vaihdettava istumapaikkaa, kun eräälläkin kotimatkallani lähes kymmenen minuutin ajan takaani kuului jatkuvasti köh köh röhö röhö kurlurlurlurlurlur kröhhöhhööh RÖH kurrrrrl ja vielä pahempaa.