Päiväni miesbloggaajana

PA linkitti tutkimuksiini taannoin ja nimitteli mahdollisesti blogistanin hauskimmaksi naiseksi, monin varauksin tietysti. (Tilaajamäärä nousee kohisten. Sori vaan kaikki, mutta tästä ei tule erityisen hyvää merkintää millään.) PA:n kyseisen kirjoituksen kommentteissa totesin jo, miten on sentään onnekasta, että olen sattunut laittamaan blogini nimeen oman nimeni. Muutenhan minua saatettaisiin luulla aivan tavalliseksi miesbloggaajaksi, enkä kenties olisi lainkaan hauska.

Päätinkin korkata Karjala-oluen ja istua tietokoneelle jalkoväliäni miehekkäästi kourien ja röyhtäillen. Nytpä kirjoitan sellaista suomalaisen miehen sielunmaisemaa melankolisesti kuvailevaa tekstiä, että Samuli Putro saa juoppohulluuskohtauksen ja siirtyy astraalitasolle. Laitetaanpa vähän Trio Niskalaukausta soimaan ja taustalle Arnold Schwarzeneggerin elokuva. (Ei liene yllätys kellekään, että jouduin tarkistamaan sukunimen kirjoitusasun IMBD:stä.)

Miehet ovat tunnetusti pidempiä, karvaisempia ja hauskempia kuin naiset, näin on asiat. Räjähdysten ja jämäköiden kitarariffien vaikutuksesta testosteronitasoni nousee pilviin, mutta mieleni tekisi yhä vain kirjoittaa kynsilakasta ja siitä miten komea Jake Gyllenhaal on. Lisää olutta! Moottoreita! Tissit! Wruuuuuum! Tästä se lähtee. Tunnen jo kuinka hauskuus siirtyy oluen mukana sormenpäihini. Tarkoitan tietysti sitä, että oksensin käsilleni. Se jos mikä on miehekästä.

Noniin! Siinä minä olin, Liisankadun Pik... Äh. Eikös tämä ollut hauskaa? Tämä ei nyt toimi! Luojan tähden, minä en vain voi olla ajattelematta ripsiväriä ja kuukautisia. Aiempien tutkimustulosten mukaan kermavaahdolla koristellusta mokkakahvista ei saa miehekästä, vaikka siihen kaataisi litran moottoriöljyä. Täten tutkijaryhmämme tyytyy häviöönsä ja lähtee hakkaamaan jäähän avantoa lyijyputkella samalla kiroillen ja syljeskellen.