Juuston parantava voima

Kyllä, arvasitte aivan oikein: minulla on taas krapula! Eilen hyvin hämärissä olosuhteissa nauttimallani alkoholilla saattaa olla osuutta asiaan. Olin ilmeisesti jonkinlaisissa "hipoissa" tai "kemuissa". Siellä oli paljon parrakkaita pitkähiuksisia miehiä, jotka keskustelivat kirjakielellä roolipeleistä ja venäläisestä kirjallisuudesta. Äh, voi saatana.

Illan yleistä hmm... vammaisuutta kuvasi pelottavan hyvin aamuyöstä minulle osoitettu kommentti: "Mun pitäis yrittää iskeä sua, mutta kun et ole roolipelaaja." Tämän minulle sanoi parrakas pitkähiuksinen mies. Mistä lähtien roolipelaaminen on ollut millään tavalla hyvä asia, kun kyse on mistään seksuaaliseen kanssakäymiseen viittaavasta toiminnasta! Noh... tai ylipäänsä mistä tahansa mihin tahansa viittaavasta toiminnasta, mutta ei nyt mennä siihen. Äh, voi saatana.

Olen ollut eilen hyvin typerä. Voi miten typerä olen ollutkaan. Keskitytäänpäs kaikki nyt hetkeksi siihen, että olen ollut typerä. TYPERÄ. Minuutin hiljaisuus Saaran typeryydelle.




















Minulle käy hyvin usein nykyään niin, että olen typerä. Onneksi tunnen myös ihmisiä, joilla menee huonommin kuin minulla. Toisaalta minun ongelmani ovat pahempia kuin kaikkien muiden, koska ne ovat minun ongelmiani! Äh...

Seuraa lista ruumiinosista joita tällä hetkellä särkee: pää, oikea jalkapöytä, vasen ranne, käsivarret, niska. Tästähän voisi kehittää sellaisen "pää, olkapää polvet varpaat"-tyyppisen leikin. Paitsi että tätä leikitään krapulassa. Krapulassa ei voi harrastaa moista liikuntaa, joten leikkiä leikittäisiin paikoillaan istuen ja näitä ruumiinosien nimiä toistellen. Äh.

Ikävissä tilanteissa kannattaa ajatella juustoa. Miten paljon huonompi paikka maailma olisikaan, jos juustoa ei olisi! Etenkin sulatettua juustoa. Pizzassa on mm. sulatettua juustoa. Siksi pizza on hyvää.

Riv här

Kuka kumma suunnittelee käärepapereita ja pakkauksia? Insinöörit? Merkonomit? Jotkut muut, jotka eivät oikeastaan tee yhtään mitään? Aivan kuten luokkakuvauksen peruskoulussa, myös tuotepakkausten suunnittelun täytyy olla joku valtion salainen ohjelma, jolla työllistetään vakavasti mielisairaita ihmisiä. Kaikki psykoottiset ja yliaktiiviset tapaukset työllistyvät koulukuvaajiksi, kun taas vaikeasti kehitysvammaiset ja/tai pahanlaatuiset sadistit suunnittelevat tuotepakkauksia.

Kaikista typerin keksintö on varmasti useista pahviin pakatuista pakasteista löytyvä repäisynauha. "Revi tästä". Haluaisin joskus nähdä, kun joku näistä sen suunnitelleista neropateista nyhtää mokomaa repäisynauhaa irti puolen sentin liuskoina! Sitten on näitä leikkelepakkauksia ja muita lihatuotteita joissa on laatikon päällä muovinen kelmu, joka pitäisi jostain stragegisesta kulmasta repäisemällä saada kokonaan pois. Se niinikään lähtee korkeintaan puolen sentin liuskoina, kunnes turhautunut kuluttaja puukottaa aggressiivisesti keittiöveitsellä muovikelmun tohjoksi.

Minä olen koko ikäni avannut karamellipussit vetämällä pussin yläosasta keskeltä molempiin suuntiin ja juuri tämän tekniikan opittuani joku on keksinyt, että niihinpäs on laitettava vankempi liima ja avausmekanismi siirrettävä "revi tästä"-muotoon pussin kylkeen. Onko joku joskus saanut tällä mekanismilla karamellipussia avattua karkkien leviämättä valtoimenaan lattialle? Onnekas on myös hän, joka aukaisee mehupurkin "repimällä tästä" saamatta purkin sisältöä päälleen litrakaupalla. Sitten on näitä mehupurkkeja, jotka on muoviläpällä varustettu, mutta saadakseen mehua ulos pitää avata muovinen sinetti "painamalla tästä", jolloin ovelaakin ovelampi pakkaus sylkäisee mehut silmään ja parhaassakin tapauksessa sinetti jää puolitiehen ulos virtaavan nektarin tielle lopsottamaan.

Oma lukunsa ovat pakkaukset, joissa on uudelleensuljentamenetelmä, jotta valtion riistämä viaton kuluttaja voisi säästää aamupalajuustonsa myöhempäänkin käyttöön. Esimerkiksi reilun kaupan kahvipaketeissa on jonkinlainen läppä, mutta ei mitään, jonka alle sen voisi sujauttaa, jotta pakkaus pysyisi kiinni (tätä on hyvin vaikea selittää, mutta olen ihmetellyt sitä mekanismia ihan tosissani jo hyvin pitkään). Ingmanin jäätelöpurkit aiheuttavat vielä suurempaa hämmennystä - niissä on vähintään kymmenen läppää molemmissa päissä, mutta käyttöohjeiden puuttuessa täytyy nokkelampienkin kuluttajien lopulta turvautua vanhaan kunnon jesseteippiin. Lisäksi on kaikenlaisia tarroja, jotka jo ensimmäisen uudelleensulkemisen jälkeen kuluvat täysin käyttökelvottomaksi ja napsahtavat jääkaapin sulkeuduttua auki, jolloin juusto kavalasti yön aikana pääsee kuivumaan.

Sentään osa pakkausvalmistajista myöntää suoraan epäkelpoisuutensa ja varustaa pakkauksensa "leikkaa tästä"-ohjeistuksella. Suosittelenkin täten jokaiselle keskivertokuluttajalle saksia ja mahdollisuuksien mukaan muita teräaseita, esimerkiksi sveitsin armeijan linkkuveistä tai moottorisahaa. Ei ole elämä niin vaan helpottunut sitten vaarin nuoruusvuosien! Työllä ja tuskalla on nykysuomessakin uusavuttoman einesruokansa avattava.

Televisiojuontajat on korvattava tirisevällä pekonilla

Minua ärsyttää aivan valtavan suunnattoman käsittämättömän paljon Nelosen Inno-sisustusohjelma. Tämä on sikäli mielenkiintoista, etten ole ikinä katsonut sekuntiakaan kyseistä ohjelmaa. Minulla on huono tapa katsoa televisiosta lähes mitä vain, jos sattun olemaan kyllin tylsistynyt, mutta Innoa olen vältellyt kuin tuskallisesti tappavaa tautia. Nelonen näyttää Innon mainoksia jatkuvasti ja miten ketään voisi olla ärsyttämättä niiden juontajien typerästi virnuilevat naamat ja käsittämättömän tökerösti toteutetut, muka hauskan toverilliset ja spontaanit, mutta hyvin ilmeisen käsikirjoitetut juonnot ja hassut mokat.


Saatanan nelirullatuolivammaiset.

Voi miten vihaan käsikirjoitettuja "hassunhauskoja" juontomokia. Myös "luonteeltaan iloiset" ja "pirtsakat" "väriläiskät" tai "ilopillerit" pitäisi kieltää jollain lailla. Perkele.

Haluaisin otsikoida tämänkin kieliopillisin termein - onko se väärin?

On kätevää, kun on nettipäiväkirja. Täten voin tarkistaa, koska minulla viimeksi oli flunssa, mikä motivoi juomaan yhä enemmän vettä. Lisää vettä! Vettä! Huuhdon nuo saastaiset flunssaturilaat pois elimistöstäni. (Kyllä, olen aivan varma, että flunssabakteerit näyttävät läheltä tarkasteltuina turilailta - ilkeiltä tulta syökseviltä turilailta! (Noin muutenhan turilaat ovat mainioita eläimiä.)) Pitäisi olla jollain lailla kiellettyä, että henkilöllä on flunssa yli kaksi kertaa kolmen kuukauden sisällä. Ja sitten mestata kaikki, joilla on flunssa yli kaksi kertaa kolmen kuukauden sisällä. Ah, ottakaa ja mestatkaa!

Olen aivan omatoimisesti pilannut unirytmini totaalisesti, mistä seuraa suunnaton väsymys, kun kahtena aamuna peräkkäin joutuu heräämään ennen yhdeksää. Unirytmi ei toimi niin, että herää yhtenä aamuna aikaisin ja sitten muka väsyttäisi oikeaan aikaan. Siksi sitä kutsutaan rytmiksi. Haluaisin kyllä syyttää joitain muita tahoja unirytmini pilaamisesta, koska kiellän viimeiseen asti tekeväni ikinä mitään väärin. Ajattelin nyt kuitenkin yöpuhteiksi tässä kirjoitella jotain, kun tuli tällaista mieleen.

Olen tänään opiskellut aivan omatoimisesti ja jopa vähän ylimääräistä. Tämä antaa minulle oikeuden keskittyä itseni ihailemiseen useamman tunnin ajan. Huomenna aion ostaa piirrustuspaperia, aloittaa jonkun työn pitkästä aikaa ja sitten ihailla itseäni lisää. Tai turhautua täysin epätoivoisiin yrityksiin saada aikaan mitään kelvollista. Loppujen lopuksi voi tehdä ja puuhata ahkerasti aika paljon tuntematta silti, että saisi mitään aikaiseksi. Minäkin kävin töissä ja tienasin rahaa neljä kuukautta aloittaakseni yliopisto-opiskelun heti lukion päätyttyä tekemättä kuitenkaan koko tänä aikana yhtään mitään. Onhan tässä jotain järkeä?

Nyt aion katsoa Simpsoneita ja mahdollisesti Lostin 12. jakson, sillä 11. jakso päättyi aika jännään kohtaan.

Gastronominen motivaatio vs. semanttinen motivaatio

Puolitoistatuntinen luento kesti varmasti ainakin kolme tuntia, kun olimme A:n kanssa nälkäisinä sopineet menevämme pizzalle luennon jälkeen. Maanantainen lauseopin luento kahdesta neljään sujuu muutenkin liian vähien yöuninen ansiosta usein hysteerisissä merkeissä. Viime luennolla päädyin selittämään naurunsekaisesti lehtorisedälle siitä, että Esa Saarisuus saattaa olla tila. Mitäs tekevät väkiälyttömiä esimerkkilauseita Uolevista ja Esa Saarisesta.

Tämän päivän aihe oli "Verbin seuralaiset". Verbit ovat moniavioisia! Puhuimme tiettyjen adverbiaalien pakollisuudesta lauseissa (en nyt syvenny siihen tässä sen enempää). Luento inspiroi pitkähkön ja sekavan keskustelun kirjoitettuna monisteen kääntöpuolelle. Tulin siihen tulokseen, että jos jossain vaiheessa hajoan oikeasti suomen kielen opiskeluun, voin tehdä äärimmäisen ratkaisun ja ruveta miimikoksi. Jos on miimikko, adverbiaalit voivat aina "puuttua lauseen syntaktisen rakenteen siitä kärsimättä". Jos on miimikko, mikään lauseenjäsen ei ole pakollinen. Missähän voisi opiskella miimikoksi.

Lisäksi kävimme luentojen välillä A:n kanssa vaateostoksilla eli lähinnä ihmettelimme H&M:ssä muodin nykytilaa. Olen hyvin pahoillani siitä, että moisissa muotiliikkeissä myytävät vaatteet alkavat muistuttaa kaikista kamalinta 80-lukua hälyttävän paljon. Hihoja ilman paitaa, toppatakkeja, jotka loppuvat navan yläpuolelle ja vaatteita joista on hyvin vaikea saada selvää, miten päin ne pitäisi pukea ja mihin ruumiinosaan. Ja irtohuppuja. Harmaameleerattuja glitterillä koristeltuja irtohuppuja. Minusta on muodilta suuri saavutus saada kaksi akateemista aikuista ihmistä järkyttymään sydänjuuriaan myöten maailman nykytilasta! (Onhan se George W. tietysti ihan käsittämätön juttu, mutta navan yläpuolelle ulottuva toppatakki, hei siis haloo!) Lisäksi jouduimme teologiseen ristiriitaan, sillä tulimme siihen tulokseen, ettei jumalaa ole olemassa, mutta saatana on.

Tästä inspiroituneena päätin perustaa vaatemalliston. Lobotomia Design. Mallistooni kuuluisi ainakin umpinaiseksi palloksi virkattu pipo, pohjan kautta jalkaan laitettavat kengät, joita olisi parin sijaan kolme kappaletta ja vain vasempaan jalkaan, t-paita, jossa umpinaiset hihat, sekä pohjaton käsilaukku.

Absurdin fennistiikan kurssi

Tänään mietimme lausetta: "Kalle on mies." Tämän lauseen ongelma piilee siinä, että toinen lauseen nomineista voisi olla subjekti ja toinen predikatiivi. Ei kuitenkaan ole selvää kumpi on kumpi. Tai että onko kumpikaan kumpi. Onko Kalle mies, vai mies Kalle? Kumpi on Kalle? Onko Kalle mies vai predikatiivi? Onko se se ja kumpi näistä on subjekti? Kampi? Luojan tähden, Kampi! Oletko sinä mies vai predikatiivi!

Minusta absurdin fennistiikan kurssi olisi ehdottomasti tarpeen. Lisäksi aion kehitellä ns. morfologisen sporalogian, joka yhdistelee aukottomasti Helsingin raitiovaunuliikenteen suomen kielen muoto-oppiin. Kummassakaan ei näetsen ole järkeä kuin päällisin puolin, jos sitenkään. Henkilö voisi esimerkiksi kuvitella, että matkustettuaan juuri kaksi tuntia sitten 3T-raitiovaunulla, joka kulki täysin normaalia reittiä, hänen mennessään toiseen suuntaan samaa reittiä kulkevalla 3B-raitiovaunulla, se ei lähtisi kiertelemään omia reittejään Hämeenkadulle. Kaikki tällainen epäkäytännöllisyys on kuitenkin hyvin satunnaisella tavalla todennäköistä, kun kyse on Helsingin raitiovaunuliikenteestä. Voisit myös kuvitella, ettei olisi oikein kirjoittaa esimerkiksi "Pors Nybergin lainen", tai että "loistava" olisi ehdottomasti adjektiivi. Mutta ei se välttämättä ole niin! Ja kuinka hienoa olisi, jos jonkun nimi olisi Pors Nyberg.

PIRR! PIRR!
-Kuka siellä?
-Pors Nyberg tässä, hei. Onko evoluutio?
-Ei. Tämä on Kelan olosuhdemuutostukihakemusilmoituslomakkeentilausjaosto ja minä olen Pirkko-Erja Ahlfors-Sorjonen, miten voin auttaa?
-Jaa. Minä vaan olisin tuota... tiedustellut, että mitä hyötyä kellekään on hyttysistä?
-Oletteko täyttänyt tiedostelunilmoituslomakkeen hakulomakkeen ja kyselyanomushyväksyntäliitteen, jonka mukana on postitettava myös lomake OH632?
-Eeen.
-Siinä tapauksessa en voi auttaa teitä. Tuleeko tulinen vai valkosipuli?
-Kyllä kiitos.
Klik. Tuut, tuut, tuut.

PIRR! PIRR! PIRR!
-Evoluutio, hyvää iltaa! Miten voin palvella?
-Pors Nyberg tässä hei, olisin vain tiedustellut, miksette poista hyttysiä.
-Miksi poistaisin?
-No kun ne imevät verta ja sitten kutittaa vietävästi. Lisäksi ne inisevät ärsyttävästi ja näyttävät läheltä katsottuna hyvin rumilta.
-No entä sitten, niin näytät sinäkin. Sitä paitsi biodiversiteetti...
-VITTUUN BIODIVERSITEETTI! HALUAN ETTÄ TÄMÄ KUTINA LAKKAA!
-Mhy mhy mhy mhy mhy mhy mhy mhy mhy mhy mhy mhy
-Hiljaa!
-Ei!
Klik. Tuut, tuut, tuut.