Tylsää

Minua on viime aikoina vähän kyllästyttänyt tämä blogaaminen. Oikeastaan minua on kyllästyttänyt myös kaljan juominen, töiden tekeminen, töiden tekemättä jättäminen, siivoaminen, sotkeminen ja ajattelu.

Kahden työn tekeminen yhtä aikaa ei oikein sovi minulle. Minulle ei varsinkaan sovi viikon työrupeama päivätöineen ja freelance-hommineen flunssassa. Vituttaa tämä nykyisenlainen suoritusyhteiskuntameininki. Itse en meinaisi jaksaa kahdeksan tunnin työpäiviä ja neljän tunnin oikolukemista illalla miltei 38 asteen kuumeessa, mutta aina löytyy joku, joka tekee kolmea työtä ja kirjoittaa väitöskirjaa, vaikka on neliraajahalvaantunut ja sokea.

Pitäkää neliraajahalvauksenne, sanon minä. En ole suorittajatyyppiä, ja se sopii minulle varsin hyvin. En halua kilpailla kenenkään kanssa siitä, kenellä on eniten stressiä. Haluan syödä, nukkua ja sairastaa rauhassa. Olenkin viettänyt tilanteen rauhoituttua huomattavan paljon aikaa makuuasennossa. Töitä teen mielelläni siinä määrin kuin minusta kohtuullista on. Mitä ne oikeasti koko ajan 12 tuntia vuorokaudessa töitä vääntävät ihmiset tekevät sosiaalielämällään?

Niin. Ja töissä olen joutunut käymään Espoossa. Kaikista epäkohdista tuli sellainen ylikuormitus, etten ole millään kyennyt jäsentelemään niitä blogattavaksi. Lisäksi on hankalaa olla hauska, jos vituttaa ihan oikeasti.