Hermostoa jäytää vapina

Lienee selvää, ettei henkilön pidä koskaan luottaa omaan arvostelukykyynsä. Esimerkiksi silloin kun aikoo laulaa karaokea tai juoda vielä yhden. Minulla on nimittäin tänään perinteinen hävetyskrapula, joka ei toisaalta johdu karaokesta, kun ei siellä oikein kukaan muukaan vetänyt mitään erityisen hyvin. Toisin sanoen en ole jälleen varma, miksi hävettää, tai olisiko siihen syytä, mutta näin nyt on. Niin ja lisäksi minua oksettaa.

Arvostelukykyynsä ei pidä luottaa silloinkaan, kun päättää kirjoittaa Topi Sorsakoskesta ja paritansseista blogiinsa jonain myöhempänä ajankohtana. On nimittäin varsin todennäköistä, ettei sitä tee, jos iskee yllättäen esimerkiksi akuutti itseaiheutettu dehydraatio... vai alkaako tämä olla jo kroonista?

Istuessani kylpyhuoneen lattialla Stairway to Heavenia laulaen ja shampoopulloa heitellen sain vision: Sitten kun minä isona asun suunnattomassa linnassa Etelä-Ranskassa, haluan viiniviljelmien lisäksi tiluksilleni krapulahallin, jossa lämpötila on pysyvästi 25 astetta ja tarjolla on erilaisia vesialtaita, joissa voi kellua. Lisäksi on oltava tietysti sauna, jääkaappi, jossa on ehtymättömät muumilimonadivarastot sekä yhteys seinässä olevan luukun kautta aina valmiudessa olevaan superkurmeekeittiöön, jossa valmistetaan herkullisia pekonipizzoja ja intialaisittain maustettua lammasta, suklaaleivonnaisista puhumattakaan. Televisiossa pyörisi päivät läpeensä Kurosawan elokuvia ja David Attenborough'n luontodokumentteja.

Ja ihan tottako ohjelmapäälliköt vihaavat krapulaisia ihmisiä niin rankasti, että pistävät joka kanavalle punaposkisia sportti-ihmisiä tekemään sellaisia juttuja, että silkasta katsomisesta tulee sydänkohtaus ja revähtää perslihas.