Olutblogi

Viiniblogiin kirjoittavalta sain mainion ajatuksen blogata vähän olutta. Onhan se epäreilua, että mokomalla sivistyneistöllä on hyvä tekosyy dokailla itsekseen kotona. "Mä vaan blogaan näitä viinejä!"

Ostin kaupasta tänään viisi Kukko-olutta, koska minua vitutti. (Kukkoa myydään puolen litran tölkeissä ja se valmistetaan tuulivoimalla. Propelliolutta! Jee!) Niskani on ollut heräämisestä asti niin kipeä, etten pysty kivuttomasti istumaan, makaamaan tai seisomaan missään asennossa ja joku hirttämätön sika on syönyt kaikki särkylääkkeeni.

1. Olut
Päätin korkata ensimmäisen tölkkini Simpsonien aikana ja jatkaa television katselua Blueberry-elokuvalla. Blueberry osoittautui kuitenkin tylsäksi. Lisäksi siinä oli Juliette Lewis, jota en kestä katsella hetkekään edes silloin, kun hän esiintyy hyvissä elokuvissa. Lisäksi en siedä Julia Robertsia tai Hugh Grantia, joista jälkimmäinen ei tosin esiinny koskaan hyvissä elokuvissa. Ensimmäinen kalja ei tehnyt Blueberrystä yhtään mielenkiintoisempaa. Hugh Grant tai Julia Roberts eivät ole Blueberry-elokuvassa, mutta tuli vaan mieleen, niinku.

2. Olut
Särkylääkkeeni syönyt hirttämätön sika soitti ja puhuin pitkän puhelun, joka olutta juodessa muuttui aina vain paremmaksi. Niskakipu alkoi hieman lieventyä, mutta ei ole vielä tarpeeksi lievä, jotta voisin etsiä ilmeisesti patterin alle pudottamani nopan. Olo alkaa kuitenkin tuntua jo sen verran ihmismäiseltä, että päätin kuunnella Mark Laneganin vain kevyesti masentavaa Bubblegum-levyä, joka sivumennen sanoen on loistava. Onneksi tein melkein kaikki tarvittavat työt eilen tappavan krapulan kourissa. Kieltämättä tässä vaiheessa hiprakka alkaisi olla juuri sopiva oikolukemista varten. Rock on niin kuollut oikolukemisessa, siksi sitä ei tehdä selvin päin.

3. Olut
Toinen olut loppui, joten korkkasin kolmannen ja käärin tupakan. (Mun blogi on niin pantava, koska osaan kääriä tupakkaa!) Mark Lanegan alkaa jo laulattaa mukana. Pitäisi ehkä tässä vaiheessa opetella soittamaan tuo When Your Number Isn't up -kappale. Ihan alkaa tulla sellainen avautumishumala, mutta valitettavasti minun blogisensuurini toimii todistetusti myös änkyräkännissä, joten ette saa vieläkään kuulla mehukkaita yksityiskohtia yksityiselämästäni. Ai piru, kaadoin kaljaa kitaraani.

Tuntuu kestävän tosi pitkään tämä kolmas olut. Pitääkö ihmisen olla näin saatanan epämusikaalinen? Kaikki musikaaliset ihmiset pitäisi ampua. Jos muuten pitäisi panna jotain blogia niin panisin Mitvitiä tai Tumppu von Tumppua, mutta minä nyt olenkin vain hysteerinen Mitvitiin ihastunut fanityttö.

On muuten täysin mahdollista, etten pääse viidenteen olueeni asti tässä blogaamisessani.

Niskaan sattuu edelleen, mutta ei tunnu enää alaselässä asti, jos yrittää kääntää päätä. Meinasin juuri ottaa vahingossa huikan Finlandia Vodka -pullosta, joka toimii tuhkakuppinani.

Taidan vaihtaa musiikin Jethro Tulliin. Tämä Lanegan on liian masentavaa. Stand Up -levystä minulla on ollut tapana kuunnella vain toinen puoli, sillä sen kaksi ensimmäistä biisiä ovat erinomaisia. Seuraavaksi sitten täytyy keksiä jotain mukana laulettavampaa. Nyt olisin kai teoriassa ihan baarikunnossa, jos minua huvittaisi tavata ihmisiä ja lähteä baariin, mutta EIPÄ TAIDA HUVITTAA. Mikään ei oo helppoo, sanoo Ian Andersonkin.


4. Olut.
Emmää jaksa enää blogata.