Sihteerikkönä ponttoonifirmassa, eli pohjaton tissihuumorin lähde

Oltuani useita kuukausia tekemättä mitään olin sitä mieltä, että pitäisi päästä tekemään töitä muistakin syistä kuin rahantarpeesta. Nyt kaksi päivää työskenneltyäni olen tullut siihen tulokseen, että kyllä se sittenkin on se rahantarve, joka motivoi.

Ensimmäinen työpäivä oli hektinen ja yhdistelin puheluita väärin. Koko ajan hävetti jo valmiiksi, kun tiesin pian mokaavani jotain. Onneksi minun ei tarvitse tietää yrityksen tuotteista (ponttoneista) mitään, painelen vaan puhelimessa olevia nappuloita. Ja kahvia keitän myös.

Yksi myyntimiehistä puhui asiakkaalle väheksyvään sävyyn: "Kun meil on tää uus vaihde. Kuuntelinkin tässä, että se yhdistää väärin." Kannattaa kuulkaas varoa kenelle vittuilee. Jonain päivänä yhdistän kaikki puhelut juuri hänelle. Jos vain muistaisin nimensä.

On tämäkin sitten. Töistä kun pääsee, niin heti seuraavana päivänä pitää mennä uudestaan. Kuka idiootti tämänkin on keksinyt? Mieluummin istuisin puistossa ja söisin mansikoita.

Päivän muihin aiheisiin: krapula. En oikeastaan jaksa kertoa siitä sen enempää, mutta tiedättepähän sitten, jollette jo arvanneet.

Tutkijaryhmämme diggailee ja suosittelee painokkaasti tänään:
-krapulaan: Sufjan Stevens ja Iron & Wine
-muihin tiloihin: Wolfmother

Minä taidan laittaa musiikin kovemmalle ja mennä suihkuun. Muuhun en nyt pysty, sori, jätkät.