Pitäisikö merkinnässä olla joku yhtenäinen linja, jotta olisi helpompi otsikoida?

Minun piti blogata, mutta monen mutkan kautta päädyin pelaamaan Pacmania ja googlettamaan Histamiini-hevosta. Muistattehan! Nähkääs kun eilen muistui mieleeni, että unohdin joskus mainita Holzkopf-nimisen yhtyeen, vaikka tarkoitukseni oli, sillä pidin siitä. Tämä muistui mieleeni, kun ajauduin eilen taas noise-keikalle. Eilisillan yhtyeistä en suuremmin välittänyt. Paitsi että Älymystö pettää aina.

Oiskohan siinä kaikki linkit sit.

Aamulla pohdin, mitä fyysinen olemukseni yrittää saavuttaa sillä, että herään aamuisin täysin satunnaisiin aikoihin, enkä esimerkiksi aina puolen päivän jälkeen, kuten usein käy, jos ei ole aikatauluja. Luulen, että olenkin valaistunut. Iski instant-zen, kuulkaas! Jopa omat varpaani saavat minut hyvälle tuulelle tänään. Ja ne ovatkin kyllä melko sievät varpaat, vaikka itse sanonkin!

Kummallista on elämä, kun vastahakoisesti joutuu noisekeikoille ja lisäksi piirtämään presidentillisiä muotokuvia kaiken maailman pervoista larppivaareista. Epäilyttävissä porukoissa kun pyörii. Mitä minunlaiseni nainen tekee tällaisessa seurassa?

Olen kokenut lisäksi kulttuurielämyksiä 4D-läskidokumentin parissa. Siitä piti sanomani vain, että minua ei niin kiinnosta, jos joku on tarpeeksi tyhmä syödäkseen itsensä liikuntakyvyttömäksi, mutta hirveästi ottaa päähän, etteivät mokomat läskit edes syö hyvää ruokaa, vaan jotain McPeruslättyjä ja spray-juustoa. Se on minusta väärin. Itse söisin Sopranos-pizzerian neljän juuston pizzaa, pekonia, laardia ja suklaata maapähkinävoin kera, jos nelisataakiloiseksi aikoisin. Nyt tuli nälkä.