Äkäinen setä ja suopeat hipit

Olen viime aikoina löytänyt itsestäni paljon säälittäviä luonteenpiirteitä, mutta ei puhuta niistä, sillä eilisilta oli valopilkku sieluni synkässä ruusutarhassa. Vain Morrissey ymmärtää tuskani.

Minä en ole sellainen keikoillakävijä, joka seuraavana päivänä muistaisi yksityiskohtaisesti settilistan tai jaksaisi keskustella siitä nasaalin näsäviisastelevalla äänellä ylihintaisen latten äärellä, mutta keikka alkoi First of the Gang -kappaleella ja jossain välissä tuli myös How Soon Is Now?, joka rokkasi maailmaani.

Koska ketään ei oikeasti kiinnosta settilistat (Eihän? Jätkät?) kerronkin musiikillisten yksityiskohtien sijaan, että Morrisseylla oli vaaleanpunainen paita, jonka hän heitti yleisöön jossain vaiheessa keikkaa. En ole varma, onko setä enää siinä kunnossa, että hänen kannattaisi esitellä paljasta ylävartaloaan tuhansille ihmisille, mutta rock-ele on aina rock-ele.

Lisäksi taustabändissä oli komea kitaristi ja bassorumpu, johon syttyi valo, kun sitä lyötiin. Setä oli hyvässä vedossa ja useimmilla oli hyvä meininki, vaikka osuinkin lavan vasemmalle puolelle kuolleeseen kohtaan, jossa muutama jaksoi vähän heilua puolelta toiselle ja olin kutakuinkin ainoa, joka diggaili ihan kybäl. Hyvä keikka, perkele! Jes!

Koska meille nykynuorille ei riitä mikään ja minun on saatava kaikki heti nyt, lähdin suoraan Kaapelilta Kuudennelle linjalle katselemaan hippejä ja kuuntelemaan progea. Sielläpä soittelivat menemään sellaiset orkesterit kuin Manogurgeil ja Octopus Syng. Jälkimmäinen meni minun makuuni vähän turhan hipistelyksi loppua kohden (Hei, nyt tolla jätkällä on sitar!), mutta muutamaa biisiä diggailin ihan kympillä. Manogurgeilin keikkaa en nähnyt valitettavasti alusta asti, mutta ainakin loppupuoliskolla oli hyvä meininki. Hippien musiikki sopi kyllä yllättävän hyvin Morrisseyn jälkimauksi. Vähän kuin smetana kaurapuuroon, kuulemma.

Älkää nyt loukkaantuko hipit, tarkoitukseni ei ole väheksyä musiikkianne, se on hyvää! Kukaan ei halua nähdä vihaisia hippejä.

Pitkästä aikaa tiistai, joka ei ollut tunnelmaltaan maanantain jatko-osa... vaikkakin elämäni on nykyään silkkaa maanantain jatko-osaa. Mikään ei suju suunnitelmien mukaan, paitsi lihapadan hauduttelu - siitä tuli varsin herkullista.

Toisaalta suunnitelmiini kuului eilen juoda paljon olutta ja lonkeroa, mikä toteutuikin. Kotiin tultuani laitoin korvatulpat korviin ja kävin nukkumaan. Siitäpähän saivat pihan lapioijat ja roskasäiliöiden rymistelijät, jotka kaikkensa tekevät aamuisin minut herättääkseen. Tämä krapula ei kyllä kuulunut suunnitelmiini.