Turkulaiset ja kebab

Turku on ollut minulle hyvä. Tuskin täällä sentään asua voisi, mutta on mukava vierailla toisinaan. Tämänkin parin päivän aikana olen laulanut humalassa karaokea, mutta onneksi on ollut myös järkyttävän huono sää. Olen käynyt Turussa tapaamassa ystäviäni ja eräitä viehättäviä hymykuoppia enemmän tai vähemmän säännöllisesti viimeisen parin vuoden aikana, mutta vasta tällä reissulla minulle on valjennut jotain hyvin oleellista turkulaisuudesta.

Turku eroaa kaupunkina jonkinlaiselta yleistunnelmaltaan Helsingistä enemmän kuin esimerkiksi Tampere (toisaalta vähemmän kuin Vantaa, mikä on pelkkää plussaa). Turussa on myös helppo oppia kulkemaan, sillä kaikki kadut menevät suoraan sinne, minne niiden olettaakin menevän. Turkulaiset kävelevät hitaammin kuin helsinkiläiset (mutta nopeammin kuin kouvolalaiset), paitsi jos luvassa on kebabia.

Aloin ymmärtää turkulaisten kieroutuneen intohimoista suhdetta kebabiin (tosin hämmentävän suuri osa turkulaisista tutuistani on kasvissyöjiä, ne nössöt), kun kävimme syömässä New Time -nimisessä syöttölässä, josta neljällä eurolla sain liian suuren rullakebabin, joka oli oikein herkullista. (Joku turkulainen voisi väittää, ettei rullakebab voi koskaan olla liian suuri.) Hitto vieköön, jos löytäisin Kalliosta tai edes koko Helsingistä paikan, josta saisin yhtä ison rullakebabin niin halvalla, voisin minäkin olla innoissani tästä ruokalajista. Itse asiassa olisin onnellinen, jos löytäisin Kalliosta paikan, josta ylipäänsä saa hyvää kebabia. Hyvää pizzaa kyllä löytyy kohtuhintaan, mutta kebabtarjonta on tähän mennessä ollut heikkoa - luulen että minulta puuttuu jotain sisäpiirin tietoa.



Kuulin rullakebabista ensimmäistä kertaa muistaakseni joskus vuoden 2004 lopulla, kun keskustelin IRC:ssä turkulaisten kanssa. Turkulaiset olivat järkyttyneitä siitä, että olin ollut siihen asti autuaan tietämätön moisesta herkusta. Olen aina pitänyt kebabista, kuten kuka tahansa kunnon ihminen ja täten käynyt, jos nyt en paljon, niin ihan kohtalaisesti eri kebab-pizzerioissa ympäri Helsinkiä törmäämättä koskaan missään rullakebabiin. Saatan olla täysin väärässä, jos epäilen, ettei tällaista herkkua jostain syystä Helsingissä tunneta. En tosin luule, etteikö rullakebabia kertakaikkiaan saisi Helsingistä, mutta toisin kuin pita-kebab tai kebab riisillä, rulla ei minun nähdäkseni ole useimpien kebab-pizzerioiden listalla. Käsittääkseni Turussa se on kaikkien kebabien äiti, tai jotain muuta vastaavaa. (Ota nyt näistä sitten selvää.)

Ensimmäinen havaintoni rullakebabista Helsingin katukuvassa on ihan hiljattain Hakaniemen Chillin ikkunaan ilmestynyt mainos rullakebab-ateriasta. Ateria pitää kaiketi sisällään limonadin, rullakebabin ja ranskalaiset. Kokeilematta voisin olettaa, että ko. aterian rullakebab on kooltaan ehkä yhden kolmasosan keskimääräisestä turkulaisesta rullasta ja hinnaltaan mitä todennäköisimmin tyyris. Eihän rullakebab voi olla tarpeeksi iso, jos sen lisukkeena pitää tarjoilla ranskanperunoita. Onko rullakebab siis valtaamassa pääkaupunkimmekin syöttölöitä? Täytyy myöntää, etten ole tullut käyneeksi Helsingissä kebabilla pitkiin aikoihin, voi olla että olen tosi out stadin kebab-skenestä ja missannut jotain, yo.

Tähän mennessä olen syönyt rullakebabia jo kokonaiset kolme kertaa! Tosin sitä ensimmäistä ei kuulemma lasketa, kun se oli niin kelvotonta rullakebabiksi. Suomen uudeksi kansallisruuaksi määrittelimme kebabin pettuleivällä. Päässäni soi: rullaati rullaati rullaati rullaa rullaati rullaati rullallallei.