"Junailua" olisi todella huono otsikko tälle merkinnälle.

Epäkohtia, epäkohtia. On jälleen soitettava muutamia puheluita... pari valittua sanaa. Onneksi minulla on kontakteja.

PIRR! PIRR!
*Plim plim dägädägädäy wääyy wiiiuu dyssyn dyssyn tukutukutukutuku burrapapatärppätärppä PLING! Olette edelleen jonossa.*
-Pliis ai wanttu spiik tu Mr. Evoluutio tänkju.
-Häh?
-Niin, jotta Evoluutiota tavoittelen. Olis nääs vähän kysyttävää!
-No mitä nyt taas?
-Mistä johtuu, että herää keskellä yötä, eikä saa unta enää, vaikka on väsynyt?
-No hohhoijaa.
-No häh?
-Mhy... mhy... mhy. [Väsynyttä naurahtelua.] Eihän tälle jaksa edes hekotella. Keksisit jotain vähän omaperäisempää.
-Mutta minähän olen omap... krapulassa? Väsynyt? Tylsistynyt? Ahma?
-Huhhuh, jäbä. Kelaa ittees.
Klik. Tuut, tuut, tuut, tuut.

Kirous alkaa hälvetä, kun pääsin kyllin kauas Turusta. Raitiovaunuissa leijuu sivistyksen tuoksu. Turussa saavuin tietysti rautatieasemalle ratkaisevat kaksi minuuttia liian myöhään ja jouduin tuhlaamaan aikaa Turun keskustassa kokonaiset kaksi tuntia, sillä tunnin päästä menevä vuoro oli Pendolino-juna. Ihan periaatteesta kieltäydyn maksamasta yli kahta euroa lisää siitä, että pääsen Helsinkiin vaivaiset 10 minuuttia nopeammin. (Minkä lisäksi minulla ei todella ollut kahta euroa ylimääräistä rahaa.)

Matkustin kerran Pendolino-junalla, eikä siinä ollut edes mitään hienoa. Ihan samalta se näytti sisältä kuin tavalliset Inter Cityt. Ei lisätilaa, ei superpehmeitä istuimia, eikä kauniin värisiä ikkunaverhoja. Toivon, että penkeissä on joku hierontatoiminto, jota en ole ymmärtänyt käyttää, tai istuimien ympärillä on käsinojasta aktivoitavat näkymättömät kentät, joita kanssamatkustajien äänet eivät läpäise.

Junien vessojen ovia suunnittelevat pää-ääliöt pitäisi polttaa elävältä.

(Chuck Norris antaa lausunnon faktoista. Tsihih.)