Inhimillisen toiminnan vivahde passiivissa

Laiskottaa ja harmittaa. Yliopiston salaliitto yrittää tällä kertaa tehdä minusta feministin. Kotitehtävänä minun on analysoitava 1920-luvulla kirjoitettua artikkelia siitä, miksi naiset ovat kielellisesti miehiä huonompia. Vastaan haasteeseen tekemällä marginaaliin merkintöjä puuroutuvasta retoriikasta ja puurokauhan suhteesta kattilaan. Sovellan tähän myös eräässä Viivi & Wagner -stripissä esiteltyä nerokasta lastenkasvatusmetodia. Akateemejä täytyy hämmentää, muuten palaa pohjaan.

Viikon ensimmäinellä luennolla käsiteltiin mieltäylentävästi geneeristävää yksikön toista persoonaa, tuttavallisemmin sä-passiivia, jota suuresti rakastan, kuten ilmeistä on. Esimerkkilauseen passiivisuutta tiedusteltaessa kukaan muu ei tuntunut olevan kanssani samaa mieltä siitä, ettei mokomaa geneeristävää yksikön toista persoonaa tulisi kenenkään käyttää koskaan missään. Ei se ole passiivi eikä aktiivi, se on väärin! Lisäksi yksi esimerkkiteksteistämme käsitteli Conan O'Brienin Suomen vierailua, mistä puhuminen ei oikeastaan jaksa enää edes kyllästyttää.

Suomalaisilla on kansana selvästi jollain tavalla puutteellinen itsetunto. Suomesta tulee mieleen ärsyttävä pikkuveli, jota isot pojat eivät koskaan ota leikkiin mukaan. Sitten hihkutaan, kun pääsee leikkimään puuta, tai kun joku huomaa, että Pamela Anderson on kahdeksannesosaksi suomalainen. Otsikoita, otsikoita! Voih, minua niin kyllästyttää tämä. Conan O'Brien on minusta ajoittain hauska mies ja vitsit Tarja Halosesta olivat ihan viihdyttäviä ehkä kaksi ensimmäistä kertaa, mutta, hei... jätkät hei.

Kanavoin turhautumiseni viikonlopun yleisestä katastrofaalisuudesta kielioppiin. Sä-passiivi on oiva kohde, mutta aurajuusto gastronomisena motivaattorina lieventää ilmeisen kiihkeää vihaani kielellisiä typeryyksiä kohtaan. Tämä perustuu arvopohjaiseen kielioppiin.

On perustettava absurdin fennistiikan laitos pelkän kurssin sijasta. Perusopintoihin kuuluisivat ainakin "Gastronominen motivaatio vs. semanttinen motivaatio - oikeat prioriteetit ja olennaisten asioiden havaitseminen kieliopissa ja elämässä", "HILJAA! - olennaisen painottaminen päivittäisessä kielenkäytössä" sekä "Sä-passiivi ja naurettava retoriikka - pesäpallomailan käyttäminen argumentoinnin apuvälineenä älyllisesti epätasaväkisessä tai tarpeettoman tunnelatautuneessa keskustelutilanteessa".