Elämä, maailma ja totuus gooteista

Muutamat ikälopuista ja raihnaisista tovereistani ihmettelivät syksymmällä, miksi lapsia päästetään nykyään yliopistoon. Voin yhtyä ihmetykseen ilomielin, en minä ymmärrä, miten ne kuvittelevat meidän keskenkasvuisten selviävän kaikesta siitä vapaudesta ja vastuusta. Eniten minua järkyttää se, että useimmilla ikätovereistani tuntuu olevan sormessaan kihlasormus ja kaikesta päätellen monet ovat lisäksi ehtineet lisääntyä. En ole vielä tiedostanut olevani siinä iässä, jossa ihmiset alkavat tyls... vakiintua.

Noin 25-vuotiaita ihmisiä ei ole oikeasti olemassa. Sen ikäiset ovat epämääräistä sakkia, joista osalla on mahdollisesti jo avopuoliso, omistusasunto ja jälkeläisiä. Toisaalta osa nuorista aikuisista viettää villiä sinkkuelämää ja tekee kaikkea jännittävää kuten laskee vuorenrinnettä alas ostoskärryissä. Ota näistä nyt sitten selvää. Minulle on vain niin vaikeaa olla lokeroimatta ihmisiä!

Minusta tulee isona hilpeä ja eksentrinen vanhapiika, joka liihoittelee asunnossaan batiikkikoltussa persialaiskissojen hyppiessä seinille. Lisäksi ajattelin ruveta käyttämään suuria lierihattuja ja polttamaan piippua. Ystäväni saavat hankkia lapsia, joilla voin tehdä julmia psykologisia kokeita. Kissoistakin saattaa olla liikaa vaivaa - ehkä hankin vain kaktuksia.

Olen tässä nuoruusvuosieni aikana tavannut yhden ihmisen, joka toistuvasti ja ilmeisen tosissaan selitti minulle, miten minäkin varmasti ymmärrän tiettyjä asioita paremmin sitten, kun olen vähän vanhempi. Ehkä ymmärrän, ehkä en. Mitä sitten? (Hiljaa?)

Samainen henkilö yritti saada minua ymmärtämään, miten gootitkin on vaan ihmisiä, niinku, kun ilmaisin antipatiani ko. alakulttuuria kohtaan. Eivät gootit ole ihmisiä. Gootit ovat julmia Chi-energiaa imeviä ulkoavaruuden olioita, jotka korseteillaan pitävät kasassa muutoin valtoimenaan hyllyvää hyytelömäistä keskivartaloaan ja peittävät kuolonvalkealla puuterilla myrkynvihertävän hipiänsä. Eivät ne ole mitään "tekokuiturastoja", ne ovat lonkeroita! Tekin varmasti ymmärrätte tämän, kunhan vähän vanhenette.

(Minä en ole muuten koskaan ymmärtänyt niitä tovereitani, jotka saavat ikäkriisejä täyttäessään 20 tai 21.)