Tämä tästä vielä puuttui

Nyt ollaan kuulkaa jännän äärellä. On nimittäin ihan vitun jännää, miten biologia ja luonto voi kiusata ihmistä niin, ettei varmasti tätä voittaisi edes tulitikkujen työnteleminen varpaankynsien alle. Hammassärky. Tarkemmin sanottuna viisaudenhampaan aiheuttama hulppea tulehdus, jota hammaslääkäri kutsui ientaskuksi ja antoi sitten kuurin jotain kirottuja sokeripillereitä tai pikkukiviä. Ei auta saatana yhtään.

Kuten tarkkanäköiset neljän promillen baarianalyytikot ovat usein nokkelasti huomauttaneet, olen oikeasti ihan mukava tyyppi, vaikka teeskentelen vittumaista ja hankalaa. Tulkaapa nyt katsomaan millainen olen silloin, kun olen oikeasti vittumainen ja hankala. Kuusi päivää tällaisen lakkaamattoman ja ihan tosissaan tuskallisen hammassäryn kanssa vailla mitään helpotusta saisi Ben Furmaninkin tiuskimaan kanssaihmisille.

Olen siis täysin sietämätön ja minusta kannattaa pysyä kaukana, kunnes joku saa tehtyä tälle asialle jotain. Harkitsen jonkinlaista kotikutoista alaleuka-amputaatiota. Saisikohan päättävät tahot huolestumaan hammashoitojonoista, jos lööppi kirjoittaisi helsinkiläisnaisesta, joka kuoli kotonaan verenhukkaan yrittäessään nyrhiä alaleuastaan irti viisaudenhammasta keittiöveitsellä? Jos kävelen päivystykseen, antavatko ne minulle morfiinia suoraan suoneen tai epiduraalipuudutuksen? Pliis? Ennen kaikkea: miksi vitussa tämä antibioottikuuri ei vaikuta tähän tilanteeseen yhtään mitenkään! EIKÖ TÄMÄ KOSKAAN LOPU!

Ja yksikin saatanan kommentti viisaudenhammasaiheisista kauhutarinoista niin lopetan koko blogin kirjoittamisen ikuisiksi ajoiksi ja tuon sänkyynne hevosenpään, koska hei ihan tosi, ne on kaikki ihan vitusti kuultu ja ennen kaikkea mua ei kiinnosta teidän hampaat. Ja joo, mä olen varannut hammaslääkäriajan ja se poistetaan se hammas kyllä, että ei tartte sitten ruveta lässyttämään ja neuvomaankaan aiheen tiimoilta tai lähetän kirjepommin. Oikeastaan olisi varmaan paras, ettette kommentoi tähän merkintään yhtään mitään.