Missä se messi on?

Katsoin Oscar-gaalan televisiosta, koska satuin valvomaan ja se tuli sieltä. Yhtäkään mistään ehdolla olevista elokuvista en ollut nähnyt, sillä elokuvissa käyminen on röyhkeän kallista, enkä ole muutenkaan kovin ajankohtainen henkilö, joten kiinnostus oli sikäli vähäinen. Jon Stewart oli ihan hauska.

Muistan ennenkin seuranneeni jotain vastaavanlaista televisiosta, ja kaikesta amerikkalaisesta hapatuksesta huolimatta hätäisen ja halvan oloisesti kasaan kyhätty suomalainen kisastudio tuntuu aina olevan heikoin lenkki näissä lähetyksissä.

Juontajana oli muistaakseni jopa Jyrkin loppuajoista ja ilmeisesti ainakin KissFM:ltä tuttu Jussi Heikelä, joka on jotenkin järkyttävän vaivaannuttavaa katseltavaa. Studiomeininkihän ei pysynyt yhtään halussa ja vähän väliä keskeyteltiin milloin kenenkin puheita, kun piti siirtyä takaisin jenkkilähetykseen. No ei kai sinä vielä mitään, paitsi että voisi sen paremminkin hoitaa.

En oikein osaa määritellä sitä, mikä tämän henkilön juontamis- ja etenkin haastattelutyylissä on niin vaivaannuttavaa. Haastattelijanhan ei tarvitse periaatteessa tietää mistään mitään, vaan esittää maallikkona ne typerät ja kysymykset, jotka kiinnostavat muita maallikoita, jotka ohjelmaa katsovat. Heikelä vaikutti siltä, että yrittää epätoivoisesti olla messissä leffagurujen leffajutuissa, mutta sanoo koko ajan jotain vähän noloa. Kommentaattorit vaivaantuivat, minä vaivaannuin, ja koko asetelma oikeastaan huvitti minua suuresti.

Vähän niin kuin Suomi yrittää olla tosi messissä kaikessa, mutta on epäcoolisti ihan fiiliksissä kun joku puolijulkimo tietää, missä on Helsinki, koska loppujen lopuksi Suomi tietää, ettei ketään kiinnosta. Sekin on hieman vaivaannuttavaa.

Grammyista haluaisin kommentoida sen verran, että saanhan minä käyttää samanlaista asua kuin Tina Turner, sitten kun olen 68-vuotias? Tai ylipäänsä ikinä?

Tämänkin huippuajankohtaisen ja ehdottoman terävän populaarikulttuurikatsauksen teille tarjosi Erään Saaran tutkimukset. Oh yeah.