Tutkimuksemme videopeleistä ja kärsimättömyydestä
Viikonloppu on peruttu! Kärvisteltyäni eilen yhtäaikaisesti krapulatuskissa, kuukautiskivuissa ja epämääräisen esiflunssan kourissa jäljelle on jäänyt entistä voimakkaampi flunssaisuus, kuumeilu ja etenkin yleinen tylsyys. Kenenkään ei pitäisi tuijottaa näin paljon televisiota.
No, koska tänään on ollut poikkeuksellisen tylsää, olen viettänyt paljon aikaa internetissä, jossa on käyty keskustelua muun muassa videopeleistä. Minä olen kautta aikojen ollut todella huono kaikissa mahdollisissa peleissä - pasianssista jalkapalloon. Erityistä kyvyttömyyttä osoitan kuitenkin kaikissa peleissä, jotka liittyvät elektronisiin vempeleisiin.
Syytän kaikesta köyhää lapsuuttani ja sitä, ettei meillä ollut koskaan varaa ostaa Nintendoa. Jos olisin pienestä pitäen tottunut ohjailemaan ruudulla hilluvia pikku-ukkoja kapulan välityksellä, en ehkä olisi niin mahdottoman huono hahmottamaan ruudulla tapahtuvan liikkeen ja käsieni toiminnan yhteyttä.
Lainasin jo jonkin aikaa sitten kokeilumielessä Gamecuben ja muutaman pelin eräältä toveriltani. Paria peliä jaksoin kokeilla - Harvest Moonia pelasin jopa useampaan otteeseen ennen kuin kyllästyin. Resident Evilin kohdalla menetin kuitenkin hyvin nopeasti hermoni seiniä päin kävelemiseen ja ruudulla liikkuvan hahmon yleiseen vammaisuuteen, jota yhteensopimattomuuteni ohjaimen kanssa aiheutti.
Toistaiseksi kuutio on siis lähinnä hengaillut TV:n kulmalla pölyttymässä. Vaatii suunnattoman tylsyyden kulminaatiopisteen, kunnes kosken siihen uudestaan. (Ehkä siis huomenna.)
Traagista tässä on se, että esimerkiksi tällaisina tylsinä flunssaisina iltoina tai ankeina krapulapäivinä tuhlaisin kernaasti aikaani johonkin muuhunkin kuin summittaiseen nettisurfailuun ja vielä summittaisempaan TV:n tuijottamiseen. Lisäksi nämä pelit kuulostavat ja näyttävät niin jännittäviltä! Kynnys ostaa minkäänlaista pelikonsolia on kuitenkin kohtalaisen suuri, jos on yleisesti kyvytön ja lisäksi pohjattoman kärsimätön oman kyvyttömyytensä suhteen.
Jos joskus päätän kasvaa henkisesti, kuten naistenlehdissä aina tehdään, hankkiudun eroon tästä kärsimättömyydestä, jonka takia en pelaamisen lisäksi ole koskaan oppinut esimerkiksi laskemaan matematiikkaa, soittamaan kitaraa tai mitään muutakaan soitinta kunnolla tai ompelemaan vaatteita.
(Guitar Herossa olen muuten alkanut hiljattain olla jo ihan siedettävän hyvä tahkottuani sitä maanisesti läpi parin päivän ajan toisaalla tylsäillessäni.)
No, koska tänään on ollut poikkeuksellisen tylsää, olen viettänyt paljon aikaa internetissä, jossa on käyty keskustelua muun muassa videopeleistä. Minä olen kautta aikojen ollut todella huono kaikissa mahdollisissa peleissä - pasianssista jalkapalloon. Erityistä kyvyttömyyttä osoitan kuitenkin kaikissa peleissä, jotka liittyvät elektronisiin vempeleisiin.
Syytän kaikesta köyhää lapsuuttani ja sitä, ettei meillä ollut koskaan varaa ostaa Nintendoa. Jos olisin pienestä pitäen tottunut ohjailemaan ruudulla hilluvia pikku-ukkoja kapulan välityksellä, en ehkä olisi niin mahdottoman huono hahmottamaan ruudulla tapahtuvan liikkeen ja käsieni toiminnan yhteyttä.
Lainasin jo jonkin aikaa sitten kokeilumielessä Gamecuben ja muutaman pelin eräältä toveriltani. Paria peliä jaksoin kokeilla - Harvest Moonia pelasin jopa useampaan otteeseen ennen kuin kyllästyin. Resident Evilin kohdalla menetin kuitenkin hyvin nopeasti hermoni seiniä päin kävelemiseen ja ruudulla liikkuvan hahmon yleiseen vammaisuuteen, jota yhteensopimattomuuteni ohjaimen kanssa aiheutti.
Toistaiseksi kuutio on siis lähinnä hengaillut TV:n kulmalla pölyttymässä. Vaatii suunnattoman tylsyyden kulminaatiopisteen, kunnes kosken siihen uudestaan. (Ehkä siis huomenna.)
Traagista tässä on se, että esimerkiksi tällaisina tylsinä flunssaisina iltoina tai ankeina krapulapäivinä tuhlaisin kernaasti aikaani johonkin muuhunkin kuin summittaiseen nettisurfailuun ja vielä summittaisempaan TV:n tuijottamiseen. Lisäksi nämä pelit kuulostavat ja näyttävät niin jännittäviltä! Kynnys ostaa minkäänlaista pelikonsolia on kuitenkin kohtalaisen suuri, jos on yleisesti kyvytön ja lisäksi pohjattoman kärsimätön oman kyvyttömyytensä suhteen.
Jos joskus päätän kasvaa henkisesti, kuten naistenlehdissä aina tehdään, hankkiudun eroon tästä kärsimättömyydestä, jonka takia en pelaamisen lisäksi ole koskaan oppinut esimerkiksi laskemaan matematiikkaa, soittamaan kitaraa tai mitään muutakaan soitinta kunnolla tai ompelemaan vaatteita.
(Guitar Herossa olen muuten alkanut hiljattain olla jo ihan siedettävän hyvä tahkottuani sitä maanisesti läpi parin päivän ajan toisaalla tylsäillessäni.)
lähettänyt Eräs Saara
11:22 ip.
7 kommenttia:
Tetris rules!!!
Ai niin, unohdin sanoa, että koska on keskiyö ja perjantai, olen tietenkin töissä. Talk about tylsä.
Sama täällä. Tekkenissä pärjään, koska siinä vain painellaan eri nappeja ja tyyppi ruudulla riehuu ja hakkaa hulluna, mutta heti kun jossain pelissä pitää liikkua jonnekin, alkaa hahmot tökkiä ja mennä päin seiniä.
Lapsena kun muilla oli Donkey Kong-elektroniikkapeli, meilla oli siskon kanssa puoliksi sellainen, missä jalkapallo pomppi edestakaisin kahden maalin väliä. Että jos köyhästä lapsuudesta puhutaan..
-minh-
Sähän oot selkeesti potentiaalinen Wiin tai Nintendo DS:n uhri.
meinasin just tulla tuosta wiistä sanomaan.
kun se on aika ihana, ja siinä on sellainen liikkeen tunnistava ohjain, niin että yhteys käsien ja ruudun välillä on vähän selkeämpi.
mutta on se guitar hero kanssa mainio.
"Jos joskus päätän kasvaa henkisesti, kuten naistenlehdissä aina tehdään, hankkiudun eroon tästä kärsimättömyydestä, jonka takia en pelaamisen lisäksi ole koskaan oppinut esimerkiksi laskemaan matematiikkaa, soittamaan kitaraa tai mitään muutakaan soitinta kunnolla tai ompelemaan vaatteita."
Haahhaa. Elämäni tarina. Sitten kun olen henk. kasv. aion alkaa kutomaan, rakentamaan nukkekoteja ja muita pienoismalleja. Olisi myös kivaa harrastaa posliinimaalausta ja kitaraa opin tietty myös soittamaan. Ainiin ja opettelen tekemään hiuksiini ranskalaisen letin.
Olin kyllä lapsena tosi hyvä Nintendon super mario ykkösessä, muita pelejä en ole pahemmin kokeillut. Vaarallista koska jos en heti opi, niin saatan hajottaa koko masiinan. Lähden tuonne taas reikaamaan, kyllä se tästä siis.
me saatiin joskus aikoinaan mikon kanssa joululahjaksi x-box. kun erottiin, mä vein sen ja kaikki ne räiskintäpelit. periaatesyistä. iha vitusti oon pelannu. nyt ajattelin roudaa härvelin uudelle kundille, koska päätin, että musta tulee joku päivä maailman paras tyttöystävä.
mut niin, veinhän mä sen mikon pornotkin ja niitä sentään on katsottu. jes.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu