Minä en enää ikinä tee yhtään mitään

Kyse lienee harjoittelun puutteesta tai sitten olen tulossa vanhaksi, mutta ei tällaista krapulaa voi olla olemassa. Huono olo on minimaalinen, mutta tärisyttää, pyörryttää ja sydän tykyttää senkin edestä. Olin päättävinäni, etten panosta sen kummemmin, vaan annan lattian olla pölyinen, tiskien virua altaassa, lakanoiden haista seksiltä ja itseni näyttää juuri niin krapulaiselta kuin olenkin.

Imuroin ja meinasin kuolla. Vaihdoin lakanat ja meinasin etenkin kuolla. Hirveällä intensiteetillä poistin eilistä ripsiväriä, kunnes tajusin, että silmänaluseni ovat oikeasti niin mustat. Paljonko on hyötyä tästä, jos vieras jää ovelle kolkuttelemaan, kun Eräs Saara viruu sinervänä ja hengettömänä lattialla nuoruuden rusotus poskiltansa kaikonneena?

Vaikean priorisointikysymyksen äärellä tulin siihen tulokseen, ettei kukaan ole varsinaisesti kieltänyt kahvin juomista suihkussa. Jos päätätte joskus kokeilla, muistakaa pitää kahvikuppi poissa suihkun alta, tai laimenee sumppi kummasti.

En sentään tiskannut - rajansa kaikella.

Tunnin päästä pitäisi olla kävelemässä Pasilan asemalle leikkimään vastaanottokomiteaa. Pitäisikö varmuuden vuoksi soittaa ambulanssi jo nyt?

Tutkijaryhmämme suosittelee harmaaseen sunnuntaikrapulaan Andrew Birdiä, etenkin kappaletta Heretics.

Thank god it's fatal.

EDIT: Katsopas, kyllä se huono olokin sieltä tulee, kun vaan ajattelee syömistä.