Kissa

Aivan kuin lähiaikoina armeijan käyneet miehet tai synnyttäneet naiset ovat kyvyttömiä puhumaan muusta kuin armeijasta ja synnyttämisestä, olen miltei kyvytön puhumaan mistään muusta kuin lainakissani huvittavista toilailuista.

Kissa on hyvin utelias ja täysin kuuro, joten se saa huomattavasti tuhoa aikaiseksi. Tyyppi ei edelleenkään voi käsittää, miksei pääse kiipeämään kylpyhuoneen seiniä pitkin tai hyppäämään kaapin päälle.

Luulen, että suurin osa kissan tuhovimmasta johtuu kuuroudesta. Normaali kissa tajuaa pelästyä pudonneen tavaran aiheuttamaa meteliä sen verran, ettei ole alituiseen tönimässä puolitahallaan painavia esineitä hyllyiltä tai pöydiltä lattioille. Tämän tapauksen mielestä tuntuu olevan vain loputtoman veikeää, kun tavarat siirtyvät paikasta toiseen.

Varjojen jahtaaminen on myös kissan ylintä hupia. Niin oman kuin muidenkin varjojen. Tyrmistys on suuri, kun kummallinen kiusanhenki yhtäkkiä katoaa jäljettömiin.

Kissasta on mukavaa viettää aikaa minun seurassani, joten öisin se nukkuu parvella tai raapii sääriäni, jos tylsistyy liikaa. Siirryttyäni tietokoneelle (koska en pääsääntöisesti vietä aikaa missään muualla nykyään) kissa parkkeeraa itsensä pöydälle laptopin taakse. Noin kerran tunnissa kissa havaitsee kummallisen eläimen toisella puolella huonetta ja aloittaa pitkäjänteisen väijymisoperaation peilin suuntaan. Yllätys sohvanreunalla on aina yhtä suuri, kun vieras eläin onkin ehtinyt kadota johonkin.

Viimeisimpänä tempauksenaan kissa on päättänyt, että lattialla asuva olkalaukkuni on saatanan kätyri ja se on tuhottava.