Ei kiitos

Minua ärsyttää suurissa määrin kaikenlainen mainonta. Enkä nyt puhu sellaisesta normaalista passiivisesta kitinästä, jota esimerkiksi gootit, töissä käyminen ja junassa kännykkään pälättävät idiootit usein aiheuttavat. Mainonnasta seuraa sisäistä levottomuutta ja ahdistusta, koska sitä on joka paikassa ja kaupungissa asuvan on todella vaikeaa välttää sitä.

En oikeastaan ajatellut asiaa näin, kunnes keksin miettiä, miksi esimerkiksi maaseudulla olo tuntuu kummasti levollisemmalta, kun ei katsele televisiota, käytä internetiä tai törmää ulkomainontaan joka kulmassa. Onhan se selvää, että jos eri tahot eivät kilpaile huomiostani jatkuvasti, oloni on huomattavasti seesteisempi.

Vaikka ulko-, lehti- ja televisiomainonta rasittaa minua jo tarpeeksi, kaikista inhottavimmaksi koen sen, kun mainostaja tunkeutuu henkilökohtaiseen tilaani lupaa kysymättä. Tällä tarkoitan puhelinmyyjiä, face-to-face-myyjiä ja niitä sieluparkoja, jotka päättävät tunkea postiluukustani esimerkiksi aikakauslehtien mainoksia. (Jälkimmäisistä tosin pääsee helposti eroon yhdellä puhelulla asiakaspalveluun. Eikä muuten tarvitse edes olla epäystävällinen. Eihän se niiden puhelimeen vastaavien raukkojen syy ole!) Sähköpostispammia minulle ei jostain syystä tule, mutta jos tulisi, lukisin sen tähän listaan myös.

Feissarithan ovat ns. hyvällä asialla ja kuuleman mukaan saavat tällä menetelmällä värvättyä huomattavan määrän ihmisiä tukemaan hyvää tarkoitusta. Joudunkin hieman painiskelemaan itseni kanssa siinä, onko minun henkilökohtainen mielenrauhani oikeasti tärkeämpää kuin lisäväen värvääminen Amnestylle tai Greenpeacelle. Toisaalta odotan kauhulla sitä päivää, kun kännykkäoperaattorit ja lehtimyyjät keksivät ruveta harrastamaan samaa. Kannatan hartaasti sitä, että kaikenmoisille asiakaspalvelijoille (jopa puhelinmyyjille ja feissareille) pitää olla ystävällinen, mutta jos joku riemuidiootti keksii tulla myymään minulle puhelinliittymää matkalla ruokaostoksille, niin vedän pataan varmasti.

Toisaalta minusta on myös täysin kohtuutonta, että minulta vaaditaan jonkinlaista osallistumista (vastaamista, kieltäytymistä, kirjekuoren avaamista) siihen, että milloin mikäkin yritys tai yhdistys haluaa tyrkyttää minulle tuotetta x. Ärsyyntymiseni on mennyt niin pitkälle, että väitän jopa ostavani jonkun tuotteen sitä todennäköisemmin, mitä vähemmän sen mainoksiin olen törmännyt.

Tämä pistää miettimään, kuinka pitkälle tässäkin rumbassa voidaan mennä. Onko mahdollista, että mainonnasta tulee aina vain röyhkeämpää, isompaa, kovaäänisempää ja näkyvämpää? Jos näin käy, kokeeko suurin osa ihmisistä lopulta saman lievän hermoromahduksen kuin tutkijaryhmämme ja lakkaa ostamasta Coca Colaa tai Hennes & Mauritzin tissiliivejä? Se olisi minusta nimittäin hyvin mielenkiintoinen tilanne.