Back to school (suom. pyllistän yliopistolle)
Minä luulen, että Helsingin yliopisto on pilannut mahdollisuutensa saada minusta koskaan kunnollista opiskelijaa. Möhlin aluksi itse kaiken jättämällä menemättä suurimpaan osaan fuksi-infoista ja muista vastaavista, etenkin kun muutamat, joihin menin, osoittautuivat täysin hyödyttömiksi pakkotutustumistilaisuuksiksi. Tämän ansiosta en ymmärrä yliopiston byrokratia-asioista ja mistään tutkintojärjestelmästä tai kurssienkäymisjärjestyksistä yhtään mitään. (Yhdyssanoja sentään osaan luoda kuin kunnon suomen kielen opiskelija ainakin.)
Sen lisäksi että olen kaulassa roikkuvaa kameraa lukuunottamatta yhtä pihalla keskustakampukselta kuin ne japanilaiset turistit Senaatintorilla, en kertakaikkiaan pidä yliopistosta. Tämä ei kaikesta huolimatta johdu siitä, että olisin nihkeä lähtökohtaisesti kaikkea uutta kohtaan, sillä joihinkin asioihin tykästyn tai totun hyvin nopeasti. Luulen että osasyynä on esimerkiksi vuosien takaisen tunnusrumban aiheuttama pysyvä henkinen trauma siitä, että kaikki yliopistolla on aivan kohtuuttoman hankalaa. Eikä tämä välttämättä ole edes mikään harhaluulo!
Kaikki tämä ahdistaa minua siinä määrin, että suoritan ehkä tänäkin vuonna minimimäärän opintopisteitä syksyllä, jotta saisin käyttää opiskelija-alennusta, jos joudun pakenemaan vitutusta esimerkiksi Turkuun. Todennäköisesti olen aivan väärällä alalla tai pahasti viallinen ihminen. Toisaalta päätellen siitä, miten paljon hillitsemättömiä nauruntyrskähdyksiä juuri keksimäni otsikko aiheuttaa, en ole välttämättä järin älykäskään.
Pitäkää yliopistonne, minulla on työpaikka.
Sen lisäksi että olen kaulassa roikkuvaa kameraa lukuunottamatta yhtä pihalla keskustakampukselta kuin ne japanilaiset turistit Senaatintorilla, en kertakaikkiaan pidä yliopistosta. Tämä ei kaikesta huolimatta johdu siitä, että olisin nihkeä lähtökohtaisesti kaikkea uutta kohtaan, sillä joihinkin asioihin tykästyn tai totun hyvin nopeasti. Luulen että osasyynä on esimerkiksi vuosien takaisen tunnusrumban aiheuttama pysyvä henkinen trauma siitä, että kaikki yliopistolla on aivan kohtuuttoman hankalaa. Eikä tämä välttämättä ole edes mikään harhaluulo!
Kaikki tämä ahdistaa minua siinä määrin, että suoritan ehkä tänäkin vuonna minimimäärän opintopisteitä syksyllä, jotta saisin käyttää opiskelija-alennusta, jos joudun pakenemaan vitutusta esimerkiksi Turkuun. Todennäköisesti olen aivan väärällä alalla tai pahasti viallinen ihminen. Toisaalta päätellen siitä, miten paljon hillitsemättömiä nauruntyrskähdyksiä juuri keksimäni otsikko aiheuttaa, en ole välttämättä järin älykäskään.
Pitäkää yliopistonne, minulla on työpaikka.
lähettänyt Eräs Saara
6:28 ip.
7 kommenttia:
Katos vaan, eka merkintä tässä blogissa on julkaistu tasan kaksi vuotta sitten.
otetaan sille
Mä kysyin intistä palatessani opinto-ohjaajalta, että mitäs mun pitäisi nyt sitten tehdä. Opo sanoi että ei hän noista kursseista niin tiedä, mutta hänen pitää nyt mennä ottamaan rokotus.
Opo lähti ottamaan rokotusta ja mä lähdin töihin. Siitä hetkestä meni suunnilleen kahdeksan ja puoli vuotta, että sain paperit käteen.
Hyvähyvä. Hyvähyvähyvä.
Nikke, niin muuten otetaan.
Trust me, yliopistolla tosiaan on kaikki ihan ylimaallisen vaikeaa. Etenkin jos sattuu olemaan siellä töissä....
http://en.wikipedia.org/wiki/University
oi, viimeinkin voin sanoa, että tämä bloggaus on kuin omasta suustani! ja melkeinpä siihen on jäänytkin - opiskelijatarran suomia etuisuuksia aion toki käytellä kunnes se minulta evätään kerran ja ikuisesti.
mutta noin niinkö kokoavasti todettakoon, että yliopisto haisee; etenkin suomen kielen laitos (enkä enää edes tiedä, mikä se nimeltään tänä päivänä on, noin sitä silloin kutsuttiin kun mä kirjoille hankkiuduin).
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu