Back to school (suom. pyllistän yliopistolle)

Minä luulen, että Helsingin yliopisto on pilannut mahdollisuutensa saada minusta koskaan kunnollista opiskelijaa. Möhlin aluksi itse kaiken jättämällä menemättä suurimpaan osaan fuksi-infoista ja muista vastaavista, etenkin kun muutamat, joihin menin, osoittautuivat täysin hyödyttömiksi pakkotutustumistilaisuuksiksi. Tämän ansiosta en ymmärrä yliopiston byrokratia-asioista ja mistään tutkintojärjestelmästä tai kurssienkäymisjärjestyksistä yhtään mitään. (Yhdyssanoja sentään osaan luoda kuin kunnon suomen kielen opiskelija ainakin.)

Sen lisäksi että olen kaulassa roikkuvaa kameraa lukuunottamatta yhtä pihalla keskustakampukselta kuin ne japanilaiset turistit Senaatintorilla, en kertakaikkiaan pidä yliopistosta. Tämä ei kaikesta huolimatta johdu siitä, että olisin nihkeä lähtökohtaisesti kaikkea uutta kohtaan, sillä joihinkin asioihin tykästyn tai totun hyvin nopeasti. Luulen että osasyynä on esimerkiksi vuosien takaisen tunnusrumban aiheuttama pysyvä henkinen trauma siitä, että kaikki yliopistolla on aivan kohtuuttoman hankalaa. Eikä tämä välttämättä ole edes mikään harhaluulo!

Kaikki tämä ahdistaa minua siinä määrin, että suoritan ehkä tänäkin vuonna minimimäärän opintopisteitä syksyllä, jotta saisin käyttää opiskelija-alennusta, jos joudun pakenemaan vitutusta esimerkiksi Turkuun. Todennäköisesti olen aivan väärällä alalla tai pahasti viallinen ihminen. Toisaalta päätellen siitä, miten paljon hillitsemättömiä nauruntyrskähdyksiä juuri keksimäni otsikko aiheuttaa, en ole välttämättä järin älykäskään.

Pitäkää yliopistonne, minulla on työpaikka.