Kiusallanikin

Harvoin on niin tylsää, että oikein luihin ja ytimiin ottaa se tylsyys. Riipii sielua. Sellainen umpitylsyys on, ettei huvita yhtään mikään. Ei huvita edes blogin kirjoittaminen. Toisaalta ei myöskään huvita erityisesti olla kirjoittamatta blogiin.

Pasilan viimeisimmässä jaksossa, joka auttoi tylsyyteen hetkeksi, päähenkilöllä oli niin tylsää, että luusto petti. Ei huvita edes nukkua.

Sen lisäksi, että riipii tylsyys, alkaa vielä riivata mieltä kaikki hyödyllinen ja kehittävä, mitä voisi tehdä, ettei sitten olisi niin tylsää, mutta kun ei huvita. Kohta menen lattialle kiukuttelemaan ja sitten pettää luusto.

Ja sitten haluaisin lisätä, että perkele kun ottaa päähän asiat, joissa kaikki kuvittelee olevansa asiantuntijoita. Niinku nää uudet muotiblogit esimerkiks. Työntäkää ne legginssit pyllyihinne, sanon.

Ja mitä tääkin kuvittelee mistään tietävänsä.