Putroksi Putron paikalle

Zen Café on minusta todella ikävystyttävä ja huono yhtye. Etenkin sanoitukset tuovat mieleeni keski-ikäistyvän espoolaismiehen sielunmaiseman, enkä ihan heti keksi mitään tylsempää. En tiedä onko Samuli Putro (oletan, että hän sanoittaa kappaleet enkä jaksa varmistaa asiaa) espoolainen eikä minua suoraan sanottuna kiinnosta se yhtään. Sen tiedän, että herran lauluissa puhuja on milloin piha (ilman sadettajaa), milloin rautatie tai muu eloton objekti.

Täten keksinkin eilen muutaman kaljan ja muutaman ystävän suosiollisella avustuksella, miten helppoa on tehdä Zen Café -sanoituksia. En osannut päättää olisiko kyseessä parodia vai pastissi, kun alkuperäiset sanoitukset onnistuvat ajoittain parodioimaan itseään täysin suvereenisti (etenkin se uudempi kama).

Joka tapauksessa tulin siihen tulokseen, että helpointa on lähteä liikkeelle mistä tahansa elottomasta esineestä, jota sitten personifioidaan ja heitetään pari metaforaa tai vertausta joukkoon. Ja päälauseita, ihmiset, yksinkertaisia päälauseita! Ilman turhia verbejä! Ensimmäisessä tapauksessa valitsimme espoolaisen sielunmaisemamme kohteeksi pöydän. Voilá:

Minä olen pöytä
minua sä potkit
tuoppisi lasket
läikytät kaljaa

Minä olen tuoppi
minua sä siirrät
lasinaluselta
tuhkakupin viereen

(Kertsi:)
Nojaisitko minuun
joskus humalassa
horjuvassa tilassa
ottaisit tukea

Minä olen pöytä
pinnassa särö
pöytäliina vinossa
kaljaa läikkynyt

Kertsi x2

Lisäksi olen kirjoittanut luovuuden vimmassani paperilappuseeni jostain syystä suurin kirjaimin "MODULAATIO!!!" Näin jälkeenpäin ajatellen se ei tunnu kovin zencafemaiselta, mutta miksipä ei, miksipä ei. Voisihan tästä tehdä ihan musiikkikappaleenkin nimittäin - sen saman, mitä Zen Café on tehnyt uudestaan ja uudestaan viimeiset kaksi vuotta. Laulumelodian skaala liikkuu jossain kolmen sävelaskeleen tienoilla (mikä on toki kaksi enemmän kuin Kotiteollisuudella, kuten ystäväni Olli auliisti huomautti) ja sointuja voisi olla kaksi, kertsissä ehkä kolme.

Kirjoitin kappaleet myös haarukasta ja kynästä, mutta huomaan nyt, että Haarukka on ehkä liiankin samanlainen kuin Pöytä loppusäkeiden nerokkaasta riimittelystä huolimatta ("viillän sinut auki / minä olen sulle / lautasella hauki"). Jostain syystä minulle tulee mieleen vain yhdenlainen rytmi Zen Cafén kappaleista puhuttaessa ja kieltäydyn kuuntelemasta ko. yhtyeen musiikkia ottaakseni selvää, onko rytmi joskus toisenkinlainen. Lisäksi luulen, etteivät kaikki kappaleet voi alkaa sanoilla "minä olen", mutta hyvä tästä vielä tulee.

Kynästä kirjoittamani kappale kertoi varsin herkin sanankääntein parisuhteesta, jossa toiselta osapuolelta vaaditaan liikaa seksiä, mutta olen sittemmin hävittänyt paperilappusen, jolle kappaleen kirjoitin. Sen muistan, että kynästä loppui muste. Miettikää sitä! Menee diippeihin.

Luulen että keskimääräisen Zen Cafén kappaleen sanoittaminen kestää noin viisi minuuttia ja ne perkeleet saavat siitä varmaan rahaakin!