Terkkui Turust

Onnettomien sattumien kautta olen joutunut Turkuun. Itse asiassa voin sanoa, että olen täällä työmatkalla, mikä kalskahtaa kolkon aikuiselta ja viralliselta. Täällä sitä sitten kävellään pitkin jäisiä katuja kuin liikuntavammaiset pingviinit. Laukussani on puolikas rullakebab ja kahvi maksoi vain euron. Eksotiikkaa piisaa.

Viime aikoina olen enimmäkseen unohtanut säännöllisesti kaikki blogattavat aiheet, joten päätin aiheuttaa pettymyksen uskolliselle lukijakunnalleni (pusipusi ootte ihkui) kirjoittamalla ihan mitä sattuu, toisin kuin normaalisti.

Viime aikoina olen enimmäkseen kuunnellut Punkia.

Ei kannata blogata, jos ei vituta tarpeeksi, tulee ilmoille vain jotain haikean surkeilevaa pihinää, kuten Takaisin Kallioon -blogissa tai jotain tilulilulei-hömppää niinku no vaiks Marinadilla. Ja Marinadiahan ei tunnetusti kukaan lue ikinä.

En minä ymmärrä, mikä tätä kaupunkia vaivaa. Baari täynnä ihmisiä sunnuntai-iltana kuin Kalliossa konsanaan. Neljällä eurolla saa kebabin, jolla tällainen keskikokoinen naishenkilö elää koko päivän, mutta yksi tuoppi olutta maksaa saman verran. Kahvi toisaalta euron vähemmän kuin Helsingissä keskimäärin. Noh, tässä kahvilassa soittavat David Bowien Outside-levyä ja nettikin toimii ilmaiseksi, joten en valita.

Pitääkseni yllä huumoriblogaajan statustani, voisin kertoa teille pienen tarinan räjähtelevistä pekonitynnyreistä ja katosta tippuvista kääpiöistä. Mutta en kerro.

Kas, sieltähän näyttää saapuvan Vt pekonitynnyreineen ja heiluvine lonkeroineen. Kaikki sujuu suunnitelmien muk