Lepakoista ja kassahenkilöistä

Rahathan tässä loppuu ja terveys. Eilen oli Lepakkomiehessä soittamassa The Distortions. Ja rokkas, niinku. Kovasti minulle miesseuralaisiakin halusi tarjoutua, mutta kieltäydyn kohteliaasti ja myöhemmin juoksin karkuun.

Viime aikoina olen lähinnä katsonut We Are The Worldin musiikkivideota tunteellisen krapulan vallassa. Tänä aamuna minulla heräsi myös äidillisiä tunteita paria miljoonaa lepakkoa kohtaan, kun niistä jotkut yli-innokkaat nuoret miehet televisiossa kertoivat. Ne oli niiiiin söpöjä. Lepakkojuttujen jälkeen tuli joku jo ärsyttävän lälly ohjelma eläimiä pelastavista tyypeistä. Inhotti.

[Tässä välissä nukuin viiden tunnin päiväunet.]

Haluaisin nyt ohjeistaa kaikkia suomen kassahenkilöitä! Jos harkitsette henkilöllisyystodistuksen pyytämistä asiakkaalta tämän ostaessa alkoholijuomia tai tupakkaa, niin kysykää sitten. Ei se voi olla kovin hankalaa. Alle 25-vuotiaalta on ihan sopivaa kysyä papereita ja yli 25-vuotiaat ovat siitä kuitenkin vain mielissään.

Toisinaan minun tekisi mieli näyttää henkilöllisyystodistus ihan oma-aloitteisesti, kun kassa pälyilee minua vähän väliä ja käy selvästi jotain sisäistä dialogia iästäni tiskin toisella puolella. Onko siinä jotain noloa, jos kysyy henkkareita eikä asiakas jääkään nalkkiin alaikäisyydestä? Eikö se nyt vähän niin kuin ole kassahenkilöiden toimeenkuvaan kuuluvaa? Minä en ymmärrä!

Ja tämä siksi, että olin juuri vähällä hermostua, kun Alepan uusi kassa päätti kysyä minulta henkilöllisyystodistusta vasta, kun olin sixpackini maksanut. Juoksin sitten hakemaan. Olisi vituttanut vähemmän, jos kassa olisi viitsinyt toimia normaalisti.

Minulla ei muuten tosiaan ole mitään sitä vastaan, että minulta kysellään henkkareita. Ei siinä varsinaisesti ole varaa ruveta nauramaan päin naamaa: "LOL mitä kelaat mä oon hei jo KAKSKYT YKS!" Toisaalta henkkareita kysyvä teoriassa luulee minua seitsemäntoistavuotiaaksi, enkä ole ihan varma mitä siitä pitäisi ajatella.