Minä olen kuplajuoman tarpeessa

No niin, sunnuntai on saapunut jälleen, voi voi. Yläkerran naapurilla ei mitenkään voi enää riittää seinäpinta-alaa tuollaiselle poraamiselle. Siellä se poraili ikkunalaudalla seisoskellen kello yksi viikonloppuyönä. En siis katsonut tarpeelliseksi hiljentää musiikkia. Nyt puoliltapäivin aloitti uudestaan. Yrittääkö se saada koko talon sortumaan?

Ja sitten vielä nämä ylimääräiset henkilöt, jotka julkeavat tulla minun lähikauppaani palauttamaan pulloja. En minä jaksa jonottaa.

Tiesittekö, että on olemassa sanoja, jotka vanhentavat käyttäjäänsä keskimäärin viisi vuotta jokaisella käyttökerralla? Tällaisia ovat esimerkiksi poplari ja tuttavapariskunta. Lisäksi sanonnat oolsprait, elämä on ja jeespoks (ihan oikeasti olen kuullut tuota käytettävän viimeisen kahden vuoden sisällä!) tuhoavat aivosoluja enemmän kuin mikään liiman haistelu ikinä.

Jotkut turhat laiskurit ihmettelivät eilen kovasti viitseliäsyyttäni, kun kerroin järjestämieni illanistujaisten ruokatarjoilusta. Mutta kas, kun tarjoilee muutakin kuin maissilastuja ja purkkisalsaa, voi seuraavana aamuna yli jääneistä ruuista valmistaa esimerkiksi lämpimiä voileipiä, joissa on täytteenä pepperonimakkaraa, aurinkokuivattua tomaattia ja aurajuustoa. Tai ilmakuivattua kinkkua ja kirsikkatomaatteja. Ja pari siipaletta halloumi-juustoa voi paistella myös. Hah! Nauran maissilastuillenne!

Puhutaanpa vaikka siitä, miten minulle on viime aikoina valjennut poikkeuksellisen paljon asioita tavalla, joka saa minut tuntemaan itseni täydeksi idiootiksi. Kierrätettyäni kartonkia yli kahden vuoden ajan ja tupakoituani viitisen vuotta tajusin pari viikkoa sitten, että tupakka-askit voi laittaa kartonkikierrätykseen, kun ottaa muovin ja folion askista irti. Mutta tämä oli vasta alkua.

Seuraavaksi tajusin, että kauan diggailemaani sanontaa: "Sä olit vielä pilke isäs silmäkulmassa, kun mä jo ruuvasin He-Manin päätä Skeletorille" voi käyttää myös toisin päin: "Mä olin vielä pilke isäni silmäkulmassa kun sä..." jne. Ja minä kun olen vuosikausia harmitellut, että tunnen niin kovin vähän itseäni merkittävästi nuorempia ihmisiä. (Lähinnä siksi, että minua merkittävästi nuoremmat ihmiset ovat hyvin, hyvin nuoria.)

Lisäksi ahdistuttuani aktiivisesti töissä tunaroinnistani ja yleisestä kyvyttömyydestäni ymmärtää työhöni liittyviä asioita tajusin, että minulla ei ole minkäänlaista koulutusta tähän työhön, jota olen tehnyt alle kaksi kuukautta, eikä minun oikeastaan pitäisikään osata mitään. Itse asiassa voisin olla hyvin paljon tyhmempi ja mokailla tuplasti sen verran kuin nyt, ja sekin olisi ihan normaalia. Mutta minä kun en ole tottunut olemaan huono yksinkertaisissa asioissa.

En taida olla järin nopeaälyinen.