Antaa vituttaa

Moni tekee elämästään tarpeettoman vaikeaa vertailemalla omia saavutuksiaan, notkahduksiaan ja retkahduksiaan muiden vastaaviin. Helpoista ja yksioikoisista asioista saa käden käänteessä hirveän monimutkaisia, jos niille alkaa etsiä oikeutusta tai korokkeita muiden elämästä.

Jopa päältä katsottuna normaalit ihmiset äityvät usein keskusteluissa kilpailemaan siitä, kenellä on pienin palkka, eniten ylipainoa, kamalin anoppi tai vittumaisin naapurin mummo. Jos toisen naapurin mummo hakkaa seinään puukengällä mutta toisen naapurin mummo vain sukkapuikolla, ei sukkapuikkomummon naapurilla luonnollisesti ole mitään oikeutta valittaa. Onhan selvää, ettei sukkapuikon kilinä voi mitenkään häiritä, jos joku toinen ihminen joutuu kärsimään puukengän koputtelusta.

On kummallista, että suomalainen on niin nöyrä, että häpeää jopa omia ongelmiaan. Pulmille ja vitutuksen aiheille haetaan oikeutusta sillä, että ne ovat tarpeeksi hankalia ja traagisia. Jos siis juuri työpaikkansa menettänyt keskustelee henkilön kanssa, jonka äiti on kuollut syöpään, tuntee työpaikkansa menettänyt itsensä turhasta valittajaksi ja häntä todennäköisesti suorastaan hävettää se, että hän edes kehtaa ajatella moisia maallisia asioita, kun hänen ympärillään tapahtuu niinkin traagisia asioita.

Ei siis pitäisi vain olla tyytyväinen siitä, mikä on vielä hyvin, jos joku on huonosti, vaan muiden onnettomuuksien pitäisi vertailussa mitätöidä omat ongelmat. Jos ottaa päähän tehdä töitä 10 tuntia päivässä, löytyy varmasti joku, joka tekee 12 tuntia. Jos ahdistaa rahatilanne, joku varmasti ansaitsee vähemmän ja on suuremmissa veloissa. Joku neliraajahalvaantuu, mutta toinen kuolee - ja tämänkö takia neliraajahalvaantuneella pitäisi olla kivaa?

Kuten olette ehkä huomanneet, arvoisat lukijani, minun filosofiani on se, että kaikesta pitää saada valittaa. Toista saattaa ottaa päähän nenän kutina ja toista avioero, mutta nämä ovat subjektiivisia tuntemuksia, eikä niihin tarvitse hakea oikeutusta miettimällä, kutittaako jonkun nenää ehkä enemmän.

Taistelkaa oikeudesta vitutukseenne! Elämässä on ihan tarpeeksi stressiä ilman jatkuvaa tarvetta hävetä sitä, että juuri omat ongelmat ottavat päähän. Sen takia niitä kutsutaan omiksi ongelmiksi, että ne ovat huomattavasti tärkeämpiä, kuin monien muiden ongelmat.

En minä halua että elämäni on parempaa kuin jonkun muun vielä surkeampi elämä. Minä haluan, että minun elämäni on mukavaa, helppoa sekä täynnänsä kukkasia ja perhosia. Niin kuin se useimmiten onkin, kiitos kysymästä.