Äänistä

Öisin, kun ei nuku (olen jo lakannut yrittämästä), tulee usein hyviä ideoita - lähinnä sellaisia, joita ei voi öisin toteuttaa. Kuten että voisinpa siirtää kirjahyllyn tuohon ikkunan eteen, niin olisi koko seinä vapaa ja voisin kiivetä kattoon sitä pitkin, sitten kun herään aamulla ja huomaan muuttuneeni suunnattomaksi syöpäläiseksi. Itse totesin juuri, ettei erilaisten äänikytkentöjen kokeileminen kolmelta aamuyöllä ole välttämättä toteuttamiskelpoinen idea.

Tästä alkaakin Erään Saaran ura trendikkäänä tekniikka-asioista blogaavana henkilönä. Olen iTrendien iAallonharjalla!

Minulla kun ei vinyylisoitin suostu yhteistyöhön stereoiden kautta, eikä stereoita puolestaan saa kytkettyä viritinvahvistimeen. Kytkin sitten vinyylisoittimen ja kaiuttimet kuitenkin vahvistimeen ja kokeilin, mitä tapahtuu, jos laitan samaan syssyyn myös kannettavan CD-soittimeni. Kuului yllättävän kovia ääniä, vaikka volyymi oli varsin hiljaisella. En ymmärrä näistä asioista mitään. Jos olisin heikkohermoisempi, olisin varmasti saanut aivohalvauksen ja sydänkohtauksen. Naapuri saattoi saadakin.

Päädyin kuitenkin siihen lopputulokseen, että ostan kympillä jonkun vanhat kaiuttimet ja laitan ne stereoihin kiinni, niin voin sitten soittaa kaikkea eri kaiuttimista ja säästän hermojani ja käsittääkseni hieman rahaakin. Minä kun en ole sellainen tekniikkahenkilö, jonka on pakko saada kaikki toimimaan "kätevästi". Tällaisissa yhteyksissä kätevyys tarkoittaa yleensä jotain johtoviidakkoa, joka varmasti helpottaa asioita sen kaiken kahden viikon säätämisen jälkeen. (DVD-soittimeni on televisiossa kiinni hämmentävällä purkkavirityksellä ja leivänpaahtimen joudun siirtämään leipien paahtamista varten hyllystä pöydälle saadakseni sen kiinni pistorasiaan. Eikä siinä vielä kaikki.)

Olen tiedustellut asioita paremmin perillä olevilta tahoilta tästä laitteiden kytkemisestä ja ymmärtänyt, että saadakseni kaiken kuulumaan yhdestä kaiutinparista, tarvitsisin jonkun perin kummallisen johdonpätkylän, joka tekisi jotain välillä vinyylisoitin-stereot ja jossa vielä olisi jonkinlainen kytkin, että saisin samalla systeemillä tietokoneenkin kiinni stereoihin. Stereoissani kun on vain yksi semmoinen juttu, johon voi asioita kytkeä. Minä hallitsen nämä tekniset termit.

Teknisistä termeistä puheenollen haluaisin korostaa, että LP on lyhenne sanoista Long Play ja tarkoittaa siis kokonaista albumia, joka voi olla esimerkiksi CD-levyn, kasetin tai vinyylilevyn muodossa. (Vrt. EP = Extended Play) LP-levy ei siis tarkoita vinyylilevyä, joten lakatkaa käyttämästä sitä termiä sillä tavalla tai hermostun.