Lempijuomani, kofeiini

Ihan aluksi haluaisin ilmaista ihmetykseni koskien seuraavia asioita: Mitä tehdään mikropizzalla? Selvästi niitä ei ole syötäväksi tarkoitettu, joten miksipä sitten? Entä kofeiiniton pikakahvi?

Vaihtelu virkistää ja pitkästä aikaa oli lystikästä olla liikkeellä seitsemältä aamulla (heti Alepan auettua) ilman mitään turhia välivaiheita kuten nukkumista. Aivoni heittävät valitettavasti lingvistisiä voltteja liiallisen tenttiinluvun seurauksena enkä oikein tiedä, millaisilla hulppeilla tarinoilla voisin rakkaita lukijoitani nyt viihdyttää, mutta minun on pidettävä taukoa ja paremman puutteessa bloggaan.

Lannistuin tyystin, kun päähäni pälkähti kesken lukemisen yhtäkkiä se, etten ole aikoinani jättänytkään kesken kurssia, jota nyt olen suorittamassa kirjatenttinä. Olen käynyt luentokurssin ja mennyt tenttiin, mutta en ole päässyt siitä läpi. Olen siis tyhmä! Millä oikeudella pistetään ihmisen mieleen juolahtamaan tällaisia ajatuksia 1½ vuorokautta ennen tenttiä, kun puolet kirjallisuudesta on vielä lukematta? Aivoni! Kirotut tyhmät aivoni! (Kehtaavatkin...)

Tutkijaryhmämme on gasellin elkein ketterästi loikannut viime viikon ulkonäkökriisistä älylliseen kriisiin. Ehkä se on oikein - kukaan ei tunnu koskaan ottavan ulkonäkökriisejäni vakavasti!

Oo tässä nyt sitten, kun pää käy ylikierroksilla. Ihan viattomin mielin yrittää saada aikaan jotain koherenttia niin rupeaa ajatus harhailemaan. Ota mut vakavasti, beibi! Tsihih. Sitten alkaa päässä soida Kaija Koo, joka muuten soi päässäni koko ajan enenevissä määrin. Onko tähän jotain lääkettä? Amputaatio? Kaija-amputaatio. Sitten äkkiä pitää laittaa soimaan The Rain Song kolmannen kerran peräkkäin, koska se on niin hieno kappale että irtoaa raajat ja Kaija Koo. Semmoista kun rupeaa miettimään, että miten on joku voinut tehdä näin hienon kappaleen, niin siinä kyllä kulmakarvat nyrjähtävät hämmennyksestä ja aivot myös. Ja sitten, jos yrittää jatkaa lukemista, niin alkaa oikeasti miettiä, että mitä laittaisi päälle huomenna tai että tiskaisiko kuitenkin illalla, kun ei keskiviikkona välttämättä ehdi ja että olisiko sittenkin pitänyt ostaa litra maitoa eikä vaan puolta litraa. Vaikka on päässyt jo melkein nykyaikaan ja yli kaikista renessanssitylsimyksistä. (88 sivua jäljellä, laskin äsken.) Sitten joutuu aloitamaan koko sivun alusta kun on oikeasti ajatellut mitä sattuu, eikä lukemaansa lain. Kaikkea tätä helpottaa sekin, etten tunne sisäistäneeni tenttikirjasta tähän mennessä yhtään mitään. Ja kyllä minä aloitin lukemisen jo hyvissä ajoin. En vain jatkanut sitä hyvissä ajoin.

Lueskelin vähän Wikipediasta lingvistiikan historiaan liittyviä seikkoja kootakseni ajatuksia ja keventääkseni olotilaani enkä voinut lakata hihittämästä lauseelle: "In 1866 the Linguistic Society of Paris banned discussion of the origin of language, deeming it to be an unanswerable problem." Ihan päheetä! Minäkin haluaisin kieltää niin monista asioista keskustelemisen mielelläni. Elämästä, maailmasta ja totuudesta vaikka aluksi. Ja sitten lopuksi kaikki olisivat hiljaa tyystin.